tiistai 20. helmikuuta 2018

Porin sekä Ulvilan ja Kullaan kulkutautisairaalat

Kun nämä talven kulkutautiepidemiat taas jylläävät, on kulkutautisairaaloissa ollut taas potilaita. Porin sairaalahan on siinä Liisankadun ja Länsilinjakadun (nyk.Vapaudenkatu) kulmassa, mutta en tiennyt, että  Ulvilan Haistilassa on kanssa kulkutautisairaala,  viralliselta nimeltään vissiin Ulvilan ja Kullaan kulkutautisairaala, jossa hoidetaan koko läntisen Satakunnan kulkutauteja sairastavat. Viime vuonnakin 119 potilasta: 81 tulirokko-, 19 kurkkumätä-, 5 pikkulavantauti-, 3 tuhkarokko- ja 5 muuta tapausta.  

Nuo kulkutautisairaalat eivät ole kyllä mitään mukavia paikkoja, sinne kun joutuu, niin siellä sitä ollaan eristyksissä, on potilas aikuinen tai lapsi. Ei ennen kuin tauti on voitettu. Ai niin, nyt kun tarkemmin muistelen, niin kertoihan Anni, siis sieltä kotopuolesta naapurin emäntä, että heidän Anna oli ollut kurkkumädän takia sairaalassa. Se oli varmaan sitten tuo Haistilan sairaala. Anni oli jopa mennyt Annaa sairaalaan katsomaan, mutta ei sinne sisälle päässyt, vaan oli vain ikkunan takaa vilkutettava, vaikka tyttö kuinka äitinsä perään itki. Mahtoi se tuntua kamalalta, niin äidistä kuin tytöstäkin, joka ei vieläkään, vaikka muutama vuosi taudista onkin jo kulunut, ole kuulemma ole sitä kokemusta unohtanut. Tärkeintä tietysti on, että sairaus saatiin hoidettua ja Anna pääsi palaamaan terveenä tyttönä kotiin. 

(Satakunnan Kansa 20.2.1951)
 

tiistai 13. helmikuuta 2018

Influenssaa, tuhkarokkoa ja tulirokkoa liikkeellä

On se ihme, että me ollaan vielä kaikki säästytty taudeilta - täytyy koputtaa puuta - kun influenssa on sentään raivonnut täällä jo joulukuusta alkaen. Porissakin on todettu ainakin 1500 influessatapausta, siis sellaista, joista on jouduttu lääkärin tai terveydenhoitajan pakeille, joten varmaan sairastuneita on paljon enemmän. Onneksi influenssa-aalto on jo talttumassa, kun tauti on  kulkenut jo suurin piirtein läpi koko kaupungin. 

Tulirokkoa sen sijaan on liikkeellä edelleen ja tartuntoja on viime aikoina todettu päivittäin.  Ennenhän se oli paha tauti, mutta sen hoito on nykyään penisilliinillä niin tehokasta, ettei siitä ole seurannut jälkitauteja. 

Tuhkarokko sen sijaan on täällä vasta lisääntymässä. Se on niin kamala tauti ja vaarallinen varsinkin pienille, joten nyt täytyy kyllä olla tarkkana, ettei saada tartuntaa. Vaikka vaikea sitä välttää on, koska tuhkarokko tarttuu jo ennen kuin sairastunut itsekään saa oireita. Eikä sitä nyt lapsia voi kieltää leikkimästä toisten lasten kanssa tai sulkea kokonaan sisälle. Sopii vain toivoa, että tähänkin tautiin keksittäisiin toimiva hoito tai lääke!

(Satakunnan Kansa 13.2.1951) 


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Suomen marsalkan elämä sammui

Niinkuin jo eiliset uutiset viittasivat, Mannerheimin tila oli alkanut heikentyä ja viime yönä, puolenyön aikaan hän kuoli. Sveitsin aikaa se tapahtui jo eilisen puolella eli 23.30, mutta Suomessa kello oli jo 00.30 tätä päivää. Hän oli ollut tajuissaan loppuun saakka, sanellut vielä kirjeitä sihteerilleen, kun sydän lakkasi äkkiä toimimasta. 

Radiosta tuli tänään Mannerheimia muistavaa, arvokasta ohjelmaa. Siellä puhuivat presidentti  Paasikivi, pääministeri Urho Kekkonen ja puolustusvoimien komentaja A.Sihvo. Välissä oli tilanteeseen sopivia musiikkiesityksiä. 

Kyllä tämä oli raskas päivä. Istuin radion vieressä suuren osan päivästä. Ihme kyllä, Tuula ja jopa Penttikin aavistivat jotenkin tilanteen, koska he käyttäytyivät niin nätisti. Tuula leikki nukellaan eikä suuttunut Pentille, vaikka tämä välillä vähän yrittikin ottaa nukkea kädestä. Tuula jopa kävi taputtelemassa Penttiä päiväunille! 

(Satakunnan Kansa 27.1.1951, 28.1.1951, 29.1.1951) 

 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Mannerheim toipuu

Mannerheimin tila on lehden tietojen mukaan kohenemassa.  Hänet oli leikattu toissapäivänä, mutta ei oikein ollut tiedossa, että mitä oli leikattu. Kuuluisa syöpälääkäri oli kyllä leikannut, mutta että ei Mannerheimilla kuitenkaan ole syöpää. Kummallista, no ehkä se oli sitten vain epäilys, mutta ainakin hän on toipumassa. 

(Satakunnan Kansa 26.1.1951)

torstai 25. tammikuuta 2018

Lausannesta huonoja uutia

Tänään oli lehdessä uutinen, ja sitten radiostakin kuulin, että marsalkka Mannerheim on huonossa kunnossa, ja että tila on vakava. Kamalalta se tuntuu, vaikka ei hän mikään nuori ole, jo 83-vuotias. Hänhän sairasteli jo presidenttivuosinaan ja muutti eläkkeelle jäätyään vuonna 1946 ulkomaille, kaiketi pääasiassa Sveitsiin, josta tieto sairauden pahenemisesta Suomeen lennätettiin. 

Kyllä Mannerheim kuulemma, ulkomailla asumisestaan huolimatta, kävi välillä Suomessa, jopa täällä ihan lähiseudulla. Nimittäin juuri kun äsken kävin kaupassa, kertoi yksi nainen  olleensa kesällä 1947 Nakkilassa Anolan kartanossa apuna, kun siellä vietettiin Mannerheimin 80-vuotispäiviä! Juhlat oli pidetty  salassa julkisuudelta. Anolan omistaja vuorineuvos von Frenckell on vissiin Mannerheimin hyvä ystävä.

(Satakunnan Kansa 25.1.1951)

lauantai 13. tammikuuta 2018

Porissa useita ihmisasunnoiksi kelpaamattomia huoneistoja!

Huh kuinka kamalaa, ettei asuntopulaa ole saatu hoidettua, vaan Porissakin joutuu suuri joukko ihmisiä, myös isoja lapsiperheitä, asumaan ihan kaupunkialueellakin ulkorakennusten yhteyteen rakennetuissa asumuksissa, joissa katot vuotavat, seinät eivät pidä lämmintä ja joissa olosuhteissa syöpäläiset lisääntyvät. Täytyy koputtaa puuta, että on saatu tällainen siisti, lämmin ja kunnollinen ja hyvin pidetty asunto vuokrattua, ei ole täällä nähty vilaustakaan syöpäläisistä.  Sota-aikana oli kyllä vähän vaikeaa, kun tämänkin pihapiirin miehiä tuli lomille rintamalta, mutta kyllä Fiina-emäntä patisti tulijat ensimmäiseksi saunaan ja määräsi huolella saunottamaan niin vaatteet kuin varusteetkin.

Onneksi on sentään nykyään joitakin keinoja syöpäläisten hävittämiseksi. Entisajan puusängyistä oli niin vaikea puhdistaa lutikoista ja etenkin niiden munista. Aina äidin kanssa vietiin puusänkyjä talvipakkasella ulos ja siveltiin nurkkiin ja kulmiin paloöljyä ja sytytetettiin, mutta aina niitä munia jonnekin koloihin vain jäi. Joten on tuo heteka siinäkin suhteessa ollut mainio keksintö, niissä harvemmin luteet viihtyvät. Vaikka on sellaistakin kuultu!

Niin ja onneksi on sentään keskitty uudenlaisia myrkkyjä, kuten nyt semmoiset gammexane-savupanokset, mutta niitä on ollut aika vaikea saada. Niin ja asunnosta pitää myrkytyksen ajaksi muuttaa tietenkin pois. Kaikki aukot tiivistetään, huoneisto lämmitetään ja sen jälkeen sytytetään panokset, jotka palavat ilman liekkiä (mitähän sekin tarkoittaa) ja tappavat syöpäläiset. Kaiken lisäksi aine jättää pinnoille suojakerroksen, joka myrkyttää kaikki syöpäläiset vielä parin kuukauden ajan. Aine on kuulemma ihmisille täysin vaaraton, mitä nyt silmiä kirvelee. 

Vaikka sodan jälkeen on jo paljon uutisrakentamista tapahtunut ja oikein kerrostalojakin tehdään tänne Poriinkin kaikin nykyajan mukavuuksin, ei sopivia tai ainakaan sopivan hintaisia asuntoja näytä olevan läheskään riittävästi saatavilla.  Kyllä meillä on sentään  hyvät oltavat, vaikka huusi onkin pihan perällä. Kaksi lämmintä kamaria sentään ja kunnollinen keittiö. Ja on minulla oikein sähköhellakin, sellaista ei joka rouvalla ole. Vaikkei sitä näin talvella malta käyttää, sähköä tuhlata, kun kerran puuhellalla saa samalla kertaa keitettyä perunat, lämmitettyä tiskiveden ja osan huusholliakin.  

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Uutta muotia Ameriikan Kaliforniasta

Miten ne muoti-ihmiset aina keksivät jotain uutta? Tämän uuden vuoden 1951 muotia on nyt sitten pyöristyvä povi eli rintoja korostetaan ja tehdään suurempia kaula-aukkoja "jotta katse kohdistuisi alemmaksi". Huh, onko tuollainen nyt edes sopivaa? Ehkä Ameriikan Kaliforniassa, mutta ei ainakaan tällaiselle puolessa välissä kolmatta kymmentä olevalle kahden lapsen perheenäidille. Iloinen muotiuutinen sen sijaan on, että luvassa on aiempaa kirkkaampia värejä. Niin ja se, että hameen helman pituus ei muutu!

(Satakunnan Kansa 9.1.1951)