perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ihana juhannussää

Kylläpä meitä suvi hellii tänä juhannuksena, oikein harvinaisen lämmintä ja kaunista, kesää parhaimmillaan! Yyteriin olisi ollut hieno päästä, siellä on George de Godzinsky viihdeorkestereineen ja luvassa on mahtava kokko ja ilotulitus, mutta Kirjurinluoto saa riittää tänä vuonna. Alli on luvannut katsoa ehtoosti Tuulan ja Pentin perään muutaman tunnin, niin pääsen luodolle, jos vain Olavi pääsee töistä ajoissa. Hänen pitäisi päästä illalla yhdeksältä,  mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain isoja hälytyksiä tulee.

Ei ohjelma Kirjurissakaan huono ole. On filmisankari Leo Lähteenmäki, taikuri Solmu Mäkelä, tanssin tahdittajina Sointu-Veikot jne. Niin ja yöuimanäytös Uimalaitoksella klo 22. Ja tietenkin kokko, joka sytytetään klo 23.  

(Satakunnan Kansa 20.6.1951,  21.6.1951, 26.6.1951)



torstai 15. kesäkuuta 2017

Uimakoulut alkavat tänään

Hui olkoon, uimakoulut alkavat tänään, eikä vesi ole vielä edes lämmennyt, kun on ollut niin kylmä alkukesä. Jokiveden lämpö on hyvä kuin 15 astetta, joten onneksi se koulu alkaa kuivaharjoittelulla. 

Uimalaitos alkaa kyllä olla jo paremmat päivänsä nähnyt eikä vesikään enää niin puhdasta ole, vaikka puhtaampaa kuin Raumanjuovassa. Uimalaitos sijaitsi kuulemma ennen Aittaluodon rannassa, mutta kun sellutehdas rakennettiin, se alkoi laskea jätevetensä juuri uimalaitoksen kohdalla ja vesi muuttui uimakelvottomaksi. Jos nyt oikein muistan kuulleeni, niin uimalaitos on siirretty tuohon nykyiselle paikalleeen Kirjurinluodon nokan suojaan 27 vuotta sitten, eli 1924.  Ei ihme, että lahovaurioita joudutaan joka vuosi korjaamaan, hyppytorni natisee liitoksissaan, eikä jäiden lähtökään kohtele uimalaitosta aina niin kauniisti. 

Uudesta urheilukeskuksesta on tietysti puhuttu jo kauan ja myös uudenaikaisen maauima-altaan rakentamisesta. Sen rakentaminen ei taida toteutua ihan lähivuosina, joten taitaa vielä ehtiä Tuulakin uimakouluun vanhalla uimalaitoksella. Onhan vanha uimalaitos tietysti suojaisa ja arvostettu, sitä on jopa sanottu maamme ykkösuimalaksikin.
Kirjurinluodon uimalaitos. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat.




.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Taas Tuula näki painajaisia tulipalosta!

Ei olisi pitänyt viedä Tuulaa lauantaina torille katsomaan palokunnan palontorjuntapäivän näytöksiä ! Se oli näköjään Tuulalle vielä liian pelottava, sillä hän on joka yö sen jälkeen nähnyt painajaisia tulesta ja tulipaloista. Onneksi nyt ei enää ole tarvinnut laittaa valkeeta kakluuniin enkä ole ruokaakaan laittanut puuhellalla, jos se tilanne vähän rauhoittuisi.

Aika vähän torilla oli väkeä näytöstä katsomassa, olisikohan ollut pari sataa. Lapsia paljon, kuinkas muuten. Hienosti se oli suunniteltu, palomiehille oli tuotu oikein sängytkin, josta he hälytyksen tullessa olivat 10 sekunnissa pukeissa ja autoissa. Torille oli rakennettu pieni mökki, jonka palokuntalaiset sammuttivat sumusuihkuilla ihan hetkessä. 

Näytöksessä esiteltiin sankoruiskuja. Kyllä sellainen pitäisi hankkia, se on ihan välttämätön alkusammutuksessa. Ollaan siitä jo Olavin kanssa puhuttu ja Olavi lupasi kysellä asiasta tutuilta palokuntalaisilta. Olavihan tietysti poliisina tuntee kaikki Porin palomiehet. 

(Satakunnan Kansa 4.6.1951)

tiistai 23. toukokuuta 2017

On tämä kanssa kevät!

Tämä on kyllä kummallinen kevät, ollaan jo toukokuun lopussa ja täälä satoi eilen rakeita. Niin ja ainakin  Luvialla, Siikaisissa ja Kiikoisissa sateli eilen jopa lunta. Muuten on kyllä ollut kuivaa, niin kuivaa, että maanviljelijät alkavat jo olla huolissaan sadosta, jos ei vettä pian saada. Porissa on kait satanut tähän mennessä koko toukokuun aikana vain 4 mm! Sen kyllä huomaa, kun kadut pölisevät eikä ruoho vielä kunnolla edes viherrä.

Kylmäkin on ollut, vaikka vappu antoi toiveita toisenlaisesta. Silloin oli sentään 16 astetta lämmintä, sen jälkeen ei sellaisia lukemia ole nähty!  Öisin on ollut pakkasta melkein yö, ei kovia pakkasia, mutta sen verran kuitenkin, että maa on ollut aamuisin härmässä. 

(Satakunnan Kansa 22.5.1951, 23.5.1951)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Suomen Tivoli Porissa

Jaahas, yksi kevään merkki näyttää kaupunkiin tulleen, nimittäin tivoli. Eihän sitä voi olla näkemättä, kun mukana on se huikean korkea maailmanpyörä. Niin tai kuulematta, kun surmanajajat autoineen ja moottoripyörineen kiitävät tynnyrissään. 

Kovasti Tuula hinkuu tivoliin menoa, mutta täytyy nyt katsoa. Luulen, että Tuula on vielä liian pieni niihin kaikkiin vemputtimiin, mutta on siellä tietysti se sirkuskin, Sirkus Viking klouneineen ja akrobaatteineen. Niin ja ne kaksi yli 200-kiloista temppuja tekevää karhua. Aika jännittävältä sirkuksesta kuuluva musiikki ainakin kuulostaa, afrikkalaisine tam-tam rumpuineen.

Eniten Tuulalle ja Pentille taitaisi olla katsottavaa Noakin arkissa, jossa kuulemma on vaikka mitä eksoottisia eläimiä, kuten alligaattoreita, apinoita ja pikkukarhuja. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Ihana vappusää

Oi kun tänään on ihana ilma, kyllä nyt tuntuu, että kesä on tulossa. Monella tytöllä oli jo polvisukat ja muutama pikkupoika oli vilahtanut ulos ilman takkia, paitasillaan. Olin vähän ajatellut, että menisimme oikein kahvilaan vapun kunniaksi, mutta kaikki kahvilat olivat niin tupaten täynnä väkeä, että tulimme takaisin kotiin ja keitimme täällä oikein hyvät kahvit. Meillä oli oikein tippaleipiäkin, joita olin ostanut Torikadulta K.B.Laineen kondiittoriliikkeestä. 

Aallon Fiina, vuokraemäntä, muuten kertoi, että se K.B.Laine oli asunut tässä meidän pihassa ennen heitä. Tai siis että Fiina ja hänen ensimmäinen miehensä Viktor Vankka olivat ostaneet tämän tontin toisen puoliskon, siis tuon eteläpuolen, missä Fiina vieläkin asuu, juuri tuolta Laineelta, vuonna 1906. Vankan kuoltua Fiina meni naimisiin poliisi Kalle Aallon kanssa ja he ostivat sitten tämän toisenkin puolen tonttia. Ei se Laine kait omistanut tuota taloa kuin muutaman vuoden, mutta ison remontin se taloon teki.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vappuiskelmiä

Voi, olisipa meillä levysoitin! Sitten ostaisin kyllä heti tuon Henry Theelin uuden levyn "Kuolleet lehdet". Theelillä on niin komea ääni ja tuo kappale, kuulin sen kerran radiosta.  Vaikka eihän näin keväällä pitäisi kuolleista lehdistä haaveilla, mutta siitä tuli jotenkin niin haikean suloinen olo. Saatoin melkein kuvitella itseni kävelemässä Pariisin puistoissa. Nii'in, minä ja Pariisi. Aina sitä unelmoida voi, vaikka en minä kyllä tunne ketään, kuka olisi käynyt ulkomailla, kun en taida tuntea ketään, kuka olisi käynyt edes Helsingissä!  


Satakunnan Kansa 25.4.1951