keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Märkää uudenvuoden vaihtuessa vuodeksi 1952

Ei näytä sää olevan muuttuakseen. Tänäänkin, uudenvuodenaattona, on tuullut ja satanut vuoroin vettä, vuoroin räntää. Olavi on töissä, joten enhän minä tietysti olisi Raatihuoneelle Uuden Vuoden vastaanottajaisiin päässytkään, mutta ei sinne tässä säässä olisi viitsinyt muutenkaan lähteä. Mutta onhan meillä tuo uusi radio, siinä on niin hyvä ääni. Sieltä tulee illalla varttia vaille yhdeksän Pekka Tiilikaisen kokoama katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin ja sitten Laulumiesten konsertti. Kyllä siinä aattoilta rattoisasti kuluu, toivoen onnea vuodelle 1952.

(Satakunnan Kansa 31.12.1951)

torstai 25. joulukuuta 2014

Vesisateinen joulu




Olipas hieno juttu, että hankimme tänä vuonna tämän ison joulukuusen, sen myötä sai kotiin oikean joulutunnelman, vaikka ulkona maa on musta ja sataa vettä niin, että kynttilätkään eivät hautausmailla pala. Samanlaisena jatkuu sää kuulemma vielä huomenna tapaninakin.

Naapurit olivat huomanneet meidän uudet sähkökynttilät, vaikka eihän me niitä kauaa maltettu polttaa, kun sähkö on niin kallista. Aattoehtoona tietenkin ja kun kuunneltiin Taata Sillanpään joulupakinaa.

Tuulasta oli niin jännittävää, kun söimme aattona ruuan kamarissa, sinne kun ei hänellä tavallisesti ole asiaa. Sai syödä oikein tuukin päältä ja tarjolla oli vaikka mitä, oli lanttu-, peruna- ja  porkkanalooraa, pieni pala uunissa paistettua sianlihaakin. Varsinkin makarooniloora oli Tuulan herkkua, ja väskynäsoppa jälkiruokana. 


Makaronilaatikko 
200 g makarojena
1/2 l maitoa
2 munaa
1 rkl raastettua juustoa
1/2 rkl suolaa
1 1/2 rkl sokeria
1/4 tl hienonnettua muskottikukkaa
2 rkl voita

Makaronit katkotaan ja keitetään vedessä pehmeiksi. Voideltuun vuokaan ladotaan makaronit ja kerrosten väliin pannaan raastettua juustoa, suolaa, sokeria ja muskottia. Munat vatkataan ja niihin sekoitetaan maito; tämä munamaito kaadetaan makaronien päälle vuokaan, ja voi pannaan pieninä kokkareina pinnalle. Vuoka saa olla uunissa, kunnes munamaito on hyytynyt ja hiukan ruskettunut.  

(Koskimies- Somersalo: Keittotaito. 1937)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukuusikaupoilla

Tänään ostimme torilta kotiin joulukuusen. Löysimmekin oikein nätin, tasaisen ja kapean. Ennen meillä on ollut vain pöytäkuusi, mutta nyt kun löytyi näin sopiva, ostimme oikein ison kuusen. Eikä me varmaan isoa kuusta oltaisi silti uskallettu ostaa, jollei Olavi olisi hankkinut siihen  sähkökynttilöitä Airiolta. Kalliit ne kyllä oli, mutta niin paljon turvallisemmat kuin elävät kynttilät.

Kuusi tuodaan tietenkin vasta aattona sisään ja koristellaan. Tuula on jo innokkaasti leikannut paperisuikaleita ja liimannut niistä perunalla lenkkiketjua koristeeksi. Latvaan tulee hieno hopeatähti ja sitten tietenkin lippunauha. 

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulupukki Sarpilla

Kaiken maailman tavoin kauppiaat näin joulun alla houkuttelevatkin asiakkaita. Vaikka kyllä me Tuulan ja Pentin kanssa silti kävimme Sarpilla joulupukkia katsomassa. Penttiä pukki vähän pelotti, Tuulaa sen sijaan kovasti jännitti ja hän yrittikin piiloutua helmoihini. Uskalsi kuitenkin pukkia kätellä.

(Satakunnan Kansa 18.12.1951)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Lanttulaatikko

Jouluun on enää 10 päivää. Sain tänään Hillalta lanttulaatikkomaistiaisia ja oli se taas niin hyvää. Eilen jo ostin torilta lanttuja ja kyllä minäkin aion samalla reseptillä tehdä, vaikka en minä siitä silti koskaan yhtä hyvää saa!

Lanttuloora
1,5 - 2 kg keitettyjä lanttuja
lantun keitinvettä
kermaa
korppujauhoja
2 kananmunaa
siirappia maun mukaan
suolaa maun mukaan 
kardemummaa maun mukaan

pinnalle kanelia ja korppujauhoja

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Suuri lentokone nousi Porin kentältä

Oikein pelästyin tänään puolen päivän jälkeen, kun alkoi kuulua kovaa jyrinää, tuli melkein sota mieleen, mutta se olikin vain suuri lentokone, joka nousi ilmaan Porin lentokentältä. Penttikin heräsi siihen meteliin päiväuniltaan, joten lähdimme käymään maitokaupassa. Siellä kuulin, että se oli ollut islantilainen lentokone, suuri, nelimoottorinen, joka oli viemässä yli 40 siirtolaista Kanadaan.  Matka kuulemma kestää yli 24 tuntia. Alkajaisiksi laskeudutaan Tukholmaan, jossa kaikki siirtolaisiksi halajavat haastatellaan, ja sitten vasta matka jatkuu kohti Montrealia.

Joku tiesi kertoa, että lentokoneessa oli oikein hyttejä, joihin mahtui kahdeksan henkeä, ja joissa oli oikein laskettavat vuoteet yöllistä lentoa varten.  Mutta vaikka se kovin hienolta kuulostaakin, niin en kyllä ymmärrä, miten ihmiset uskaltavat lähteä. Lapsiperheitäkin koneeseen oli nähty nousevan. Suuri osa matkustajista on kuulemma Pohjanmaalta, ja muuttajia on kuukaudessa noin 400. Melkoinen määrä, kuinkakohan moni heistä mahtaa osata englantia?

(Satakunnan Kansa 7.12.1951) 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Tanssikoulu pienille porittarille

Voi kun olisi hienoa, jos Tuulakin pääsisi teatterin tanssikouluun, hänhän on aina pyörimässä ja tanssahtelemassa. Ovathan pienimmät tanssikoululaiset tuskin Tuulan ikäisiä. Luulen kyllä, että niin pienten kanssa opettajalla voi joskus olla tekemistä,  mutta usein varmaan sattuu kaikenlaista hauskaa, kuten silloin kun alle nelivuotias Anneli-niminen tanssikoululainen oli todennut,  että hänen täytyy nyt saada permanentti, koska hän kerran käy tanssikoulua.

(Satakunnan Kansa 29.11.1951)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Olva-saippuaa

Ostin tänään Olva-saippuaa. Mainoksen uhri, kuten aina, mutta kyllä se tosiaan tuoksuu hyvältä eikä se ollut niin kovin kallistakaan. En minä silti usko, että se minut sen kauniimmaksi tekee, vaikka miss Suomi Eva Hellas kuulemma sen ansiosta onkin "aina yhtä viehättävä ja aina yhtä ihailtu kukkamaisen raikkaan ihonsa ansiosta".  

Eva Hellas olisi muuten tänään ollut Teatteriravintolassa mannekiininäytöksessä esiintymässä yhdessä perintöprinsessansa Kyllikki Koskihalmeen ja vuoden 1948 miss Suomen Anna-Liisa Leppäsen kanssa, mutta pääsylippu 250 markkaa - vaikka kuinka invaliidien hyväksi - joten  Olva-saippua saa riittää kauneuden kaipuuni tyydyttämiseen.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Uusi sänky Tuulalle?

Kävin tänään kaupungilla näyteikkunaostoksilla, kun tekisi niin kovasti mieli ostaa Tuulalle uusi sänky. Ajattelin sellaista kannellista penkkisänkyä, joka toimisi köökissa sekä istumapenkkinä että yöllä Tuulan sänkynä. 

Nyt Tuulalla on Martalta ja Viljolta lainaksi saatu tuolisänky, joka on siinä mielessä hyvä, että siitä saa päiväksi nojatuolin. Patja ei kuitenkaan mahdu tuolin vuodevaatelaatikkoon ja alan vähitellen kyllääntyä kantamaan sitä edes takaisin. 

Penkkisängyn kannen alle mahtuisivat kaikki petivaatteet ja siinä olisi paljon enemmän tilaa istuakin kuin tuolisängyssä.

Kävin ensin hallin toisessa kerroksessa Leppäkorvella, sitten Ekwallilla Yrjönkadun päässä ja siinä melkein vieressä Vesavalla Valtakadulla. Uudet huonekalut ovat vaan aika hintavia, joten asiaa täytyy vielä miettiä ja seurata tietysti tarkalla silmällä sanomalehden myytävänä-ilmoituksia.










(Satakunnan Kansa 11.11.1951)



perjantai 7. marraskuuta 2014

Jouluksi saadaan riisiä!

Ihanaa, joulu on turvattu, saadaan joulupöytään riisipuuroa! Italiasta on ostettu Suomeen  3,5 miljoonaa kiloa raakariisiä ja se on jo tulossa laivalla Suomeen. Korttiannoksen suuruudesta ei tosin vielä ole tietoa, mutta  enintään se on puoli kiloa henkilöä kohden. Kyllä siitä jo kummasti tekee puuroa; toivottavasti vain hinta ei nouse kovin korkeaksi.

(Satakunnan Kansa 7.11.1951)

torstai 30. lokakuuta 2014

Marraskuun korttiannokset

   Kauppa- ja teollisuusministeriön kansanhuolto-osasto tiedottaa, että tulevan marraskuun aikana jaetaan yleisostokortin omistajaa kohden seuraavat tarvikemäärät: Sokeria 1,5 kiloa yleisostokortin kuponkeja E41, E42 ja E43 vastaan. Kunpongin ostoarvo on 500 grammaa. Margariinia jaetaan 500 grammaa jakelukuponkia U70 vastaan. Tämän lisäksi on marraskuun 17. päivään saakka voimassa yleisostokortin kuponki U66, jolla 22.10. alkaen on jaettu 250 grammaa margariinia.
   Lokakuun 23. päivänä alkanut korttikahvin jakelu jatkuu marraskuun 17. päivään. Jakelukuponki on X21, annos 250 grammaa ja hinta 175 markkaa. Seuraava korttikahvin jakelu alkaa 20.11.1951.

(Satakunnan Kansa 30.10.1951)

torstai 23. lokakuuta 2014

Suomalaisista jo yli miljoona kaupunkilaisia

Jo neljännes suomalaisista on nyt kaupunkilaisia, ja se on kuulemma maaltapaon syytä. Kuulostaa kummalliselta tuo maalta pako, sillä vaikka me olemmekin Olavin kanssa Merikarvialta, niin en minä ole tullut ajatelleeksi, että me olisimme maalta paenneet. Poriin tultiin, kun Olavi valmistui ja pääsi tänne poliisiksi. No ensin käytiin tietysti papin puheilla, eihän sitä nyt vihkimättä voi saman katon alle muuttaa. Silloin se oma katto oli kyllä alivuokralaishuone, jonne Tuulakin vielä syntyi. Ahdastahan se oli, mutta onneksi sitten, kun Pentti ilmoitti tulostaan, saimme vuokrattua tämän nykyisen asuntomme. Kyllä se tuntuikin suurelta ja tilavalta, kaksi kamaria ja kööki.




(Satakunnan Kansa 23.10.1951; Satakunnan Museon kuvakokoelmat)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vaate- ja jalkinekeräys apua tarvitseville Porissa

Täytyypä katsoa, olisiko meillä jäänyt Tuulalta jotain vaatteita pieneksi, joita ei voi Pentille laittaa, niin voisi viedä sinne Diakonia-keräykseen apua tarvitseville. Vaikka meillä ei itselläkään paljon ole, niin on meidän lapsille sentään ollut varaa ostaa kengät.  Tuulallakin on ne nätit valkoiset sandaalit, jotka eivät enää hänen jalkaansa mahdu.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Laitoin heti hellan pesään valkeen, kun tulin torilta. Ulkona oli sellainen viima, että oikein purautti, joten laitoin samantien myös kaffepannun hellalle ja lämmitin aamulta jääneen kahvin. Vähän kitkeräähän se oli, mutta siihen on viime vuosina joutunut tottumaan, kun kahvin saatavuus on huonoa.  Joten pakko se on vanhoista pöönistä yrittää tiristää viimeisetkin tipat.    

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Klapeja

Onneksi tuli hankittua kunnon koivuklapeja, ne lämmittävät niin hyvin, vaikka kalliitahan ne ovat sekaklapiin verrattuna. Onneksi meidän talon alustassa on jotakuinkin kelvolliset tilat klapeille. Olisihan ne tietysti pitänyt pinota kunnolla, mutta ei sitä kahden pienen lapsen kanssa kaikkeen jouda.        

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tukkijoella

Olimme tänään elävissä kuvissa iltapäivänäytöksessä Elokuvateatteri Sampossa. Lapset olivat sen aikaa Olavin siskon, Impin, hoidossa. Impi oli pominut meille talviset puolukat ja tuli sitten niitä tuomaan ja samalla vähän kyläilemään.  

Elokuva oli nimeltään Tukkijoella ja siinä oli pääosassa Tauno Palo. Kyllä oli hauska elokuva, iloisia lauluja, huumoria ja vielä rakkauttakin. Siitä rakkausosuudesta Olavi ei oikein niin välittänyt, mutta olihan se muuten miehillekin mieluisa elokuva. 

Kyllähän jotkut olivat sitä mieltä, että Tauno Palo oli Turkan roolissa vähän turhan vanha, onhan hän jo 43-vuotias, mutta kyllä hän minusta oli vieläkin komea, sillä tavalla kypsän miehekäs. Ilokseen sitä katsoi ja kun vielä niin komeasti laulaakin.

torstai 25. syyskuuta 2014

Influenssa vai nuhakuume

Näköjään heti syksyn tultua tulevat myös sairaudet. Ensin Tuula ja sitten Pentti alkoivat niiskuttaa ja sitten nousi kuume. Influenssasta aina puhutaan, mutta kun luin häälahjaksi saamaani lääkärikirjaa, niin tavallista nuhakuumetta se taitaa olla. Lehdessä mainostettiin Nuha-Nuuskaa, mutta olisikohan se kuitenkaan lapsille sopivaa? Taidan kuitenkin hakea apteekista uuden purkin vanhaa tuttua Vicks Vaborubia, sitä kun hieroo lasten rintaan niin nenä aukeaa ja muutenkin on helpompi hengittää.


  (Kodin lääkärikirja 8. painos 1946)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Wäinö Aaltonen Porissa

En tiennytkään, että Porissa on niin taitavia kivenveistäjiä, että itse Wäinö Aaltonen on täällä teettänyt jo toisen sankaripatsaan Vientikivi Malm & Nilsson'in veistämöllä. Itse Aaltonen oli eilen viimeistelemässä Alastarolle lähtenyttä patsasta ja kuvan perusteella se näyttää hienolta.




















Poriin on myös tekeillä sankaripatsas, mutta sen suunnittelija on Aimo Tukiainen. 


(Satakunnan Kansa 15.9.2014)

torstai 11. syyskuuta 2014

Voiko sieniä syödä

Sain eilen ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa sienikastiketta. Ei se pahaa ollut, mutta eihän täällä niitä ole ennen syöty. Isäkin pruukasi aina sanoa ettei meillä mitään marollakkeja syödä. Lapsena meitä aina varoitettiin sieniin koskemasta, kun ne ovat niin myrkyllisiä.  Siksi se tuntuikin sitten sodan jälkeen niin kummalliselta, kun kuulin, että karjalaiset pitävät sieniä suurena herkkuna ja me lehmänruokana. 

Tänään tuli maitokaupassa puhetta erään karjalaisrouvan kanssa sienistä ja sieniruuista. Hiitolasta kuului olevan. Kehui olleensa sienessä ja löytäneensä komeita herkkutatteja, joista oli tehnyt kuulemma niin maukasta kastiketta. Kun ei oikein hänen intoaan ymmärtänyt, lähti hän siitä paikasta kotiin ja tuli pian takaisin kahvikupin ja lusikan kera ja pakotti minut maistamaan. Vähän kyllä hirvitti, mutta täytyy myöntää, että se oli parempaa kuin luulin. Vähän oudon liukasta ehkä. Mutta en minä kyllä silti sienimetsään aio lähteä, vaikka sienet kaiketi terveellistä ja vielä ilmaistakin ruokaa olisivat. Reseptinkin rouva antoi: 

Paistetut sienet
1/2 l perattuja ja kiehautettuja sieniä
75 g voita
1 dl korppujauhoja
suolaa
pippuria
3 dl kermaa
1 hienonnettu sipuli

Voi ruskeutetaan pannussa ja siihen pannaan hiukan pienennetyt sienet sekä sipuli. Kun sienet ovat hyvin paistuneet, lisätään niihin korppujauhot, jotka saavat ruskeutua, ja kerma. Sienet maustetaan suolalla ja pippurilla ja tarjoillaan kuumina keitettyjen perunoiden kanssa.

(Satakuntalainen keittokirja, 4. painos, 1992; Koskimies-Somersalo: Keittotaito, 1937)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Intiaanikesä jatkuu ainakin tämän viikon

Onpa ihanaa, helle jatkuu edelleen, kuulemma ainakin tämän viikon. Pitkään tästä on saanut nauttiakin, koko elokuun ja eilenkin Porissa oli varjossa 27 astetta ja veden lämpö oli + 20. EI siis eilen sentään ylitetty kesän lämpöennätystä elokuun yhdeksänneltä päivältä, jolloin oli kokonaista 28,9 astetta. Mutta kun lämmintä on jatkunut näin pitkään, alkaa jo kaivata viilennystä ja luonto odottaa sateita. 

Olin Tuulan ja Pentin kanssa eilen Kirjurin "Rivieeralla"  ja ranta oli täynnä ihmisiä. Uimalaitokselle virtasi ihmisiä koko ajan nauttimaan näistä poikkeuksellisista syyskuun kesäsäistä.

(Satakunnan Kansa 2.9.1951)

perjantai 22. elokuuta 2014

Torikadusta Gallen-Kallelan katu

Porin kaupunginhallitus päätti eilisessä kokouksessaan ehdottaa Torikadun nimen muuttamista Gallen-Kallelan kaduksi. Onhan se tietysti hienoa, että taiteilija Gallen-Kallela saa syntymäkaupunkiinsa oman kadun ja tottakai katu, jolla hänen syntymäkotinsa sijaitsi, on siihen hyvä valinta, mutta on se nimi kyllä vähän vaikea. Taitaa mennä melkoisesti vuosia, ennen kuin opimme muistamaan, että Satakunnan Osuuskauppa sijaitseekin Gallen-Kallelankadulla eikä Torikadulla. Kuulemma Gallen-Kallelan kotitalo on ollut juuri sillä samalla kohtaa, missä nyt on Osuuskauppa ja Hotelli Satakunta. Taiteilijan lapsuudessa paikalla oli puutalo.

(Satakunnan Kansa 22.8.1951)

perjantai 15. elokuuta 2014

Takaisin kaupunkiin

Kyllä huomaa, että ei ole juurikaan, niitä viime pyhän muutamaa pisaraa lukuunottamatta, satanut.  Meidän piha aivan pölyää kuivuuttaan ja kaikki kukkarabattien kukat ovat nuupahtaneet sillä aikaa, kun olimme poissa. Olavin piti ne kastella, kun tulee Poriin, mutta rännien alla saaveissa ei ollut ollut vettä, joten ei hän sitten ollut niitä kastellut. Vuokraemäntä Fiinan joriinit sen sijaan kyllä olivat täydessä kukassa ja niin koreita että. 

Niin ja sisällä, ei ollut sisäkukkiakaan Olavi kastellut. Anopinkieli ja apostolinmiekka nyt pärjäävät hetken aikaa vähällä kastelulla, vaikka aika pahoilta nekin näyttivät, mutta pelakuunat, jotka niin olivat täydessä loistossa maille lähdettäessä, voi kauhistuksen kanahäkki! 




sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mustikkapöperö

Lopultakin saatiin edes vähän sadetta, vaikka ei täällä Merikarvialla kyllä montaa pisaraa tullut. Mutta hyvä, että edes vähän, saivat pellot ja kasvitarhamaat edes vähän helpotusta. On ollut niin kuivaa, että mustikoita ei ole löytynyt lainkaan siinä määrin kuin odotin, mutta olen minä toistakymmentä litraa sentään saanut poimittua ja hilloksi keitettyä. Lapsille olen tehnyt mustikkapöperöä, mikä on osoittautunut suureksi herkuksi, varsinkin jos olen laittanut maitokannun päältä kuorimaani kermaa joukkoon.

Mustikkapöperö
Survo mustikat haarukalla. Lisää joukkoon sokeria, vähän vehnäjauhoja ja täysmaitoa ja sekoita löysäksi puuroksi. Nauti heti.

tiistai 5. elokuuta 2014

Kotipuoleen Merikarvialle

Nyt Olavi on saanut pilkottua kaikki klapit ja vielä kannettua ne alustaan, joten nyt voidaan lopultakin suunnata kohti Merikarviaa. Tukalaa täällä kaupungissa on ollutkin ja kuumempaa vain luvataan.  Silti sormeni syyhyävät jo marjametsään. Mustikoita on kuulemma vielä hyvin metsissä ja suomuuraimetkin ovat jo kypsymässä.  Mummun marjapuskista saan käydä noukkimassa viinimarjat ja niistä kun keittelen mehut ja hillot niin onpa taas talvella mistä ottaa niitä vitamiineja. 

Viivymme mailla viikon verran - tai no Olavin loma loppuu jo 12. päivä mutta voi olla, että jään lasten kanssa vielä mummulaan.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Huvila

Niinpä niin, Kyllä minusta olisi ainakin hienoa päästä veden äärelle, muutakin kuin Kirjurin Rivieralle. Vaikka kyllähän täällä meillä Porissa monella tällaisella "tavallisellakin" ihmisellä on kesähuvila, ihan tässä kaupungin kupeessa Kvistiluodossa tai Hanhiluodossa, tai ainakin siirtolapuutarhapalsta tai jopa mökki Hevosluodossa. Niin ja tietysti se Rosenlewiläisten alue Tupalassa.

Ensi viikolla alkaa onneksi Olavin loma, ja vaikka klapien hakkuu viekin osan siitä, lähdemme kyllä myös käymään kotona Merikarvialla ja pääsemme  hetkeksi ulos kuumasta ja tukalasta kaupungista. Aion käydä mustikassa ja saan varmaan taas poimia puna- ja mustaviinimarjoja ja tehdä niistä mehua.

(Satakunnan Kansa 27.7.1951) 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Iirot - PPT Herralahden kentällä

Kun on näin kaunis ilma, niin mennään varmaan illalla katsomaan Porin Pallotovereiden peliä raumalaisia Iiroja vastaan, kun peli on tuossa ihan lähellä Herralahden kentällä.

(Satakunnan Kansa 18.7.1951)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Poria filmataan

Näin eilen kaupungilla elokuvaajia Raatihuoneen puistossa kuvaamassa Poria ja ihmettelin, että mistä oikein on kyse. Mutta tämän päivän lehdestähän se selvisi eli kyseessä on Fennada Filmi, joka Porin kaupungin tilauksesta on tekemässä kaupunkia esittelevän lyhytelokuvan. Se oli aika jännittävän näköistä, se elokuvaaminen, oli kameroita ja miehiä ja varjostimia ja heijastimia ja kaikenlaista, mitä ei lainkaan ymmärtäisi tarvittavan. Täytyy kyllä sitten yrittää päästä elokuviin, kun se syksyllä valmistuu ja esitetään ulkolaisten ensi-iltaelokuvien yhteydessä. 


(Satakunnan Kansa 17.7.1951; Meren kaupunki Pori)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tuulalle uimapuku

Kun kesä nyt vihdoinkin alkoi, kävimme ostamassa Tuulalle uimapuvun Satakunnan Urheiluliikkeestä Itäpuistosta. Se oli lemmikinsininen ja siinä on sievä fralla pepun päällä. Isohan se vähän on, mutta kun laittaa olkaimet ristiin, niin se pysyy kyllä hyvin päällä.

Päätimme lähteä Kirjurin "Rivieralle" testaamaan uuden uimapuvun toimivuutta, kun oli niin nätti ilma. Yli mentiin lossilla, ja kuten aina, Taavi Koskinen oli ohjaimissa valkoinen laivurin lakki päässään. Kun lautta oli lähdössä, kilisti Taavi ensin kelloa ja sanoi sitten, että "lautta lähte". Lapsista se oli hassua. Lapsista myös se oli jännittävää, kun lautan lähdettyä rahastaja kiersi mustan ison laukkunsa kanssa keräämässä maksut. 

Lautalla oli kyydissa paljon lapsia, mukilalaisia ja uimakoululaisia, mutta paljon oli muutakin väkeä ja rannassa uimareita. Tuula meni jo rohkeasti veteen ja ui käsipohjaa ja Pentti istui rantavedessä, polskutteli ja kikatti. Paluumatkan sainkin sitten kantaa molemmat nukahtaneet lapset kotiin, huh. Sen jälkeen maistui kahvi.

(http://www.porikesakamera.blogspot.fi)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Lopultakin tuli kunnon kesä

Ihanaa, kesä on vihdoinkin tullut, ja heinäkuun helteet. Aina tähän saakka on saanut  odottaa kesän tuloa. En muista yhtä koleaa kesää koskaan. Uimarannoilla on ollut melkeinpä tyhjää eikä veteen uskaltautuneet kai muut kuin avantouimarit. Ei kaduilla sentään turkkeja ole näkynyt, mutta ei kyllä hellevaatteitakaan. 

Vasta eilen sain uudistettua uuden kesämekkoni, joka olikin ihanan vilpoisa, tähän saakka ei ole tarjennut. Jokusen miehen näin kulkevan jopa ilman paitaa, vain housunkannattimet olkapäillä. Se ei ollut kaunis näky, mutta kyllä näin viileän kesän jälkeen on se hyväksyttävä, että miehet riisuvat pikkutakkinsa käsivarrelleen. 


(Satakunnan Kansa 15.7.1951)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kesän ensimmäiset marjat torilla

Kävin aamulla torilla kyselemässä halkojen hintoja, sillä pian pitää jo saada klapit alustaan. Kyllä asiasta on jo puhuttu, mutta kun Olavilla on loma vasta elokuun alussa, kaksi viikkoa,  niin päätettiin jättää halkojen pilkkominen klapeiksi siihen. Kunnon koivuhalot maksoivat 1500 mk kuutio (50 €) , ripahalot vain 900 mk (30 €). Koivulla lämmittää kyllä hyvin, mutta täytyy nyt vielä kysellä.

Torille oli tullut jo ensimmäiset marjat. Mansikka oli kyllä kallista, vaikka eilisestä 500 markasta  (16,70 €) hinta oli laskenut jo 400 markkaan (13,40 €). Kahvikupillisen mustikoita olisi saanut 40 markalla (1,35 €), litran karviaisia 60 markalla (2 €). Vielä en raaskinut marjoja ostaa, täytyy odotella hintojen laskemista. 

(Satakunnan Kansa 14.7.1951)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kesälukemista

Täytyykin käydä kirjastossa lainaamassa kesälukemista. Lehdessä oli juttu, kuinka toimittaja oli käynyt kirjastossa kysymässä, mitä lomalaiset lukevat. Kuulemma suosikkeja ovat edelleen Mika Waltari, iki-ihana Tuulen viemää ja  Dumas.  Tietysti myös Louis Bromfieldia lainataan paljon, varsinkin uutta Bombayn yö´tä. Niin ja erilaisia kesäisiä harrastuskirjoja, kuten kananhoitoa ja puutarhaviljelystä käsitteleviä kirjoja.  


Kirjastossa on aina niin tunnelmallista käydä, ne narisevat portaat ja se tuoksu. Vaikka eihän minulla lukemiseen paljon aikaa jää, kun on pienet lapset ja huusholli, mutta voihan sitä ainakin haaveilla "vetäytymisestä verkkomattoon Dorothy Sayersin salapoliisien pariin".





(Kuva Satakunnan Museon kokoelmat; Satakunnan Kansa 11.7.1951)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Satakunnasta eduskuntaan kolme naista ja 12 miestä

Vain kolme naista Satakunnasta eduskuntaan!   Naisista korkeimman äänisaaliin sai oman puolueensa ääniharava, kommunistien Irma Torvi (6083 ääntä). Myös kokoomuksen ääniharava oli nainen, Kyllikki Pohjola (5783 ääntä), mutta sosialidemokraattien Laura Brander-Wallin (4703 ääntä) oli vasta neljäs oman puolueensa äänimäärissä.  Maalaisliitosta ei täältä valittu yhtään naista eduskuntaan.

Minä äänestin sitten tällä kertaa naista ja hienoa, oma ehdokkaani pääsi läpi. En kyllä kerro, ketä äänestin. 

(Satakunnan Kansa 5.7.1951)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Äänestämään tänään tai huomenna

Tänään ja huomenna voi sitten taas täyttää velvollisuutensa äänestämällä mieleisen ehdokkaansa eduskuntaan. Me viidesosalaiset kuulumme kahteen äänestysalueeseen, joten täytyypä tarkastaa lehdestä, missä meidän tontin, 248, äänestyspaikka on. Ahaa, näköjään me eli III äänestysalueen asukkaat, äänestämme Linnankadun kansakoulussa. Toinen puoli Steinheilinkatua on, ainakin suurimmalta osaltaan, IV äänestysaluetta, ja he äänestävät taas ... Linnankadun kansakoulussa. Mitä kummaa, sama äänestyspaikka, mutta silti meidät viidesosalaiset on jaettu kahteen alueeseen! No, eipä tule sitten vaikeuksia keneltäkään löytää omaa äänestyspaikkaa! 

Vielä kun tietäisi, ketä äänestäisi tai edes mitä puoluetta. Satakunnan Kansassa ei ole muiden mainoksia kuin kokoomuksen ja tuntuu että varsinkin Tuure Junnilan mainoksia näkyy joka paikassa. Mutta en minä oikein tiedä, vaikka onhan ne talousasiat tärkeitä ja varmasti Junnilalla on siihen sekä asiantuntemusta ja maltillisuutta. Mutta jos Junnila siteeraa, että "talouselämän vakaannuttaminen on ollut ja on tärkein, etten sanoisi ainoa tehtävämme", niin kyllä tällainen pienten lasten kotiäiti kokee sen vähän etäiseksi.  Ehkä pitäisi äänestää naista, mutta eipä heitä paljon ehdolla ole, kokoomuksenkin 15 ehdokkaasta vain kaksi on naisia, eikä muilla puolueilla sen paremmin asiat ole. Mutta äänestämään kyllä menen, eihän sitä muutakaan keinoa vaikuttaa ole.

(Satakunnan Kansa 2.7.1951)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesäkeittoa ja rabarberikeittoa

Tänään laitankin päivälliseksi kesäkeittoa. Muita vihanneksia ja juureksia on jo ollut torilla myynnissä, mutta tänään sinne oli tullut myös kukkakaalia. Mikä sen parempi kesäruoka tällaisena lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä. Olavikin pitää siitä, vaikka se nyt ei niin miehistä ruokaa olekaan. 

Jälkiruuaksi teen rabarberikiisseliä - sain naapurista Forselleilta komeita rabarberinvarsia. Greddaa on vielä vähän jäljellä juhannukselta, teen siitä kiisselin kanssa kermamaitoa.

















 (Koskimies Helmi, Somersalo Eeva: Keittotaito koteja ja kouluja varten. Kuudes painos, 1937; Satakunnan Kansa 25.6.1951)

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kaunista säätä juhannukseksi

Nyt on kohta juhannus. Onneksi on luvattu kaunista säätä ja Olavillakin on vapaata juhannuksena. Yyteriin olisi tietysti hieno mennä juhannusjuhlille, mutta sinne on niin pitkä matka. Teinoska on kyllä luvannut katsoa illalla Tuulaa ja Penttiä,  mutta lasten takia emme voi olla niin myöhään, joten  taidamme mennä Kirjurinluodon Juhannusaattovalvojaisiin. Siellä on aika hienot esiintyjät, Solmu Mäkelä, Leo Lähteenmäki, Aini Högblom ja Sointu-Veikot! Kaiketi Kirjurinluodolla poltetaan suurkokkoakin, tai ainakin aiemmin sellainen on ollut tapana.

(Satakunnan Kansa 23.6.1951, 26.6.1951)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kaupungin tuhoisasta tulipalosta tänään 150 vuotta

Onpa hurjaa ajatella, että Porissa on riehunut kaupungin historian aikana yhdeksän suurpaloa. Kaikki palot eivät kuitenkaan tuhonneet koko kaupunkia. Viimeisestä kaupungin käytännöllisesti katsoen kokonaan tuhonneesta tulipalosta on tänään kulunut tasan 150 vuotta sitten.  10. kesäkuuta 1801 syttyneessä palossa tuhoutuivat kaikki kaupungin julkiset rakennukset, kirkkoa lukuunottamatta, ja 273 asuintalosta tuhoutui 272!  Miten ihmeessä ne ihmiset, joita sentään oli noin 2500, silloin oikein pärjäsivät? Ei kaupunki tietysti ollut kooltaankaan sellainen suurkaupunki kuin nykyään, vaan kaupungin eteläraja oli  nykyisen Hotelli Vaakunan edessä.

Viimeinen suurpalohan sattui  50 vuotta myöhemmin, toukokuussa 1852, mutta se ei tuhonnut sentään koko kaupunkia, vaan mm. raatihuone ja pari taloa rannasta saatiin säästymään, ainakin osittain, eikä tämä meidän V kaupunginosa vaurioitunut oikein ollenkaan. Sen jälkeen sai sitten hahmonsa tämä meidän nykyinen Pori leveine puistokatuineen ja komeine kortteleineen.

(Satakunnan Kansa 10.6.1951, mm.)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Vauhdin hurmaa ja moottorin pärinää

Ihmettelin koko päivän, että mistä oikein kuului se kauhea meteli, moottorin pärinää ja huutoa ja pauketta. Vasta nyt illalla kuulin Olavilta, että Tiilimäellä oli Porin Moottorikerhon TT-ajot. Väkeä oli ollut katsomossa vaikka kuinka, melkein 6000 henkeä.

Olavi oli niin innoissaan ajoista. Hän oli ollut varsinaisesti valvomassa ajojen järjestystä, mutta oli kyllä täysillä tempautunut mukaan vauhdin hurmaan. Selitti innoissaan, kuinka itse Curt Lincoln oli ollut kisoissa mukana johtaen midget-autojen kilpaa koko 20 kierrosta ja kuinka Tötterström jäi alle 500-kuutioisten kilpaluokassa tällä kertaa vasta kolmanneksi. 

(Satakunnan Kansa 4.6.1951)

Ei ylimääräistä sokeria

No eivät ne huhut sitten pitäneetkään paikkansa, että saataisiin kesäksi ylimääräiset kolme kiloa sokeria. Vain se normaali kolme kiloa saadaan ostaa yleisostokortilla kesä-heinäkuun aikana, ei yhtään enempää. Toivottavasti edes elokuussa tulee enemmän sokeria, että saadaan keitettyä hillot ja mehut talven varalle. Marjat me ollaan aina saatu Olavin kotipaikasta Merikarvialta, siellä on musta-  ja punaviinimarjapuskia ja ihan lähellä sekä vattupensaita että mustikkamaastoa. 

(Satakunnan Kansa 3.6.1951)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Juhlien aikaa

Kevät ja kesä ovat ehdottomasti juhlien aikaa. Täälläkin on monta naapuria juhlien valmistelupuuhissa. Useana päivänä on näkynyt riuskin ottein mattoja tampattavan, ikkunoita pestävän ja lattioita luutattavan. Juhlien valmistelut onkin syytä aloittaa jo hyvissä ajoin, sillä niiden järjestäminen ei olekaan aivan yksinkertaista puuhaa. Onneksi Kotilieden neuvokki kertoo kaiken tarpeellisen onnistuneiden juhlien valmistelusta, niin että ensimmäistä kertaa juhlia järjestäväkin onnistuu varmasti!


Neuvokissa esitetään emännälle tärkeitä kysymyksiä juhlan aattona:
- Onko koti kunnossa, viimeistä silausta vailla? Perusteellista siivousta ei mielellään jätetä juhlapäiväksi.
- Tiedätkö mihin ryhdytään, jos sataa?
- Onko pöydän kattaminen valmiiksi mietittynä ja kukka-asetelmat laitettuna?
- Onko jokaisella lapsellasi juhla-asu selvä sukkia, solmioita ja lettinauhoja myöten?
- Puuttuuko omasta asustasi vielä jotain? Toivottavasti olet tänään käynyt kampaajalla.
- Mitä tiedät isännän asusta? Oletko varma, ettei hän viime hetkellä tuo nappia ommeltavaksi tai housuja silitettäväksi?
- Onko sinulla varattuna jokin hauska juttu tai mielenkiintoinen keskusteluaihe siltä varalta, ettei keskustelu lähtisi heti luistamaan, että jossakin tilanteessa haluaisit johtaa sen toiseen suuntaan tai vetää mukaan jonkun, joka muuten näyttää jäävän liiaksi sivuun?
- Oletko jakanut kotiväelle tehtävät? Joku ehkä tarvitaan tähystämään, joku rantaan tai asemalle vastaan, joku auttaa vierailta päällysvaatteet jne.

Jos kaikki asiat ovat kunnossa, pitäisi juhlien kuin juhlien sujua mallikkaasti!


(Kotilieden neuvokki, 4 Juhlat kodissa, 1950)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Maatalouden kevättyöt myöhässä

Tänä vuonna kevät on tullut kovin myöhään. Etelä-Suomessa maatalouden kevättyöt ovat olleet keskimäärin vain viikon verran myöhässä. Porissa tulvat ovat vaikeuttaneet tilannetta ja paikoin on pitänyt pellot kyntää uusiksi tulvaveden tuhottua syysviljojen oraat. Perunanistutukseen voidaan kosteilla mailla päästä aikaisintaan viikon kuluttua. 

(SK 18.5.1952)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Porin asukasluku 43.137

Porin väkiluku on vuodenvaihteessa tehdyn väestönlaskun perusteella 43.137 henkeä, joista vakinaisia asukkaita 42.638 henkeä. Vain 605 heistä on ruotsinkielisiä ja 36 muunkielisiä. Miehiä on 19.395 ja naisia 23.243.


Kirkonkirjojen mukaan porilaisia on enemmän, melkein 47.000 ja poliisilaitoksen osoitetoimiston asukasluettelon tietojen mukaan 43.702.

Outoa, että noin erilaisia lukuja, mutta joka tapauksessa meidän kanssa asukasluvussa viime vuosina kilpaillut Lahti on nyt edellä 450 hengellä. 

(SK 12.5.1951)

torstai 1. toukokuuta 2014

Aurinko lahjoitti herttaisimman hymynsä Vappuna

Onpas tänään kaunis ilma, Vapun kunniaksi luonto näyttää parastaan. Kaunis ilma houkutteli meidät, kuten sankan joukon muitakin keväisiin vaatteisiin pukeutuneita porilaisia kuuntelemaan Porin Mies-Laulun kevätkonserttia raatihuoneen portaiden juureen. Suuret, värikkäät ilmapallokimput veivät kokonaan Tuulan ja Pentin huomion, mutta 400 markan hinta oli kyllä sen verran korkea, että pallo jäi ostamatta.  Kaupungilta palattua molemmat nukahtivat molemmat heti päiväunille. Kiehautin itselleni kahvit, Olavi kun on tietenkin töissä, ja istahdin ulkoportaalle aurinkoon nauttimaan ihanasta kevätpäivästä.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Ei ikinä lentokoneeseen

Kamalia onnettomuuksia on sattunut lentokoneille tänä keväänä vähän väliä. Tuo maaliskuinen jättikoneen katoaminen oli tietysti yksi suurimmista, mutta vaikka kuinka monta onnettomuutta on sattunut sen jälkeenkin, onneksi sentään pienemmille koneille. Mutta tänäänkin kerrottii neljän sveitsiläisen urheilulentäjän saaneen surmansa turistilentokoneen maahansyöksyssä. Mitä en kyllä uskaltaisi mennä lentokoneeseen, miten ne sellaiset painavat koneet edes voivat pysyä ilmassa? En minä kyllä silti edes tunne ketään, joka olisi joskus lentokoneessa ollut!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kahvia, mämmiä ja pääsiäismakeisia

Ostin tänään mämmiä. Nykyään harva tekee enää mämmin itse edes maillakaan, saati sitten kaupungissa, kun täällä ei juurikaan ole ihmisillä uuneja mämmin paistamiseen. 

Kaupoissa huomaa, että pula-aika alkaa jo hiukan hellittää, sillä pääsiäismakeisia oli jo melko runsaasti tarjolla. Suklaakaramelleja ei tietenkään kovin paljoa, koska kaakaosta on vielä pulaa, mutta muunlaisia makeisia kylläkin. Kahvinjakelukin alkoi taas ja hainkin heti kupongilla osuuskaupasta Johannaa, jotta saadaan pääsiäispöytään oikein kunnon kahvit.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tomaattikastike

Kokeilin tänään Satakunnan Kansassa ollutta tomaattikastikkeen reseptiä, sitä kun pitäisi voida syödä vähän runsaamminkin, vaikka ei kaikkein hoikimpien joukkoon kuuluisikaan. Näin keväällä saa jo alkaa vähentää vaatetusta, joten on pakko vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Kokeilin nimittäin sitä viime kesäistä uutta kokohamettani, eikä se mennyt vyötäröstä kiinni! Huh!

Tomaattikastike
kiehauta 4 dl lihalientä tai lihalientä ja maitoa, joka on maustetta 2-3 ruokalusikallisella tomaattisosetta. Mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla.Sekoita tilkkaseen vettä 2 ruokalusikallista jauhoja ja vatkaa tämä edellisen joukkoon. Anna kiehahtaa muutama minuutti, lisää nokare voita tai margariinia, niin kastike on valmiina. 

Tomaattisoseen kanssa kastike oli ainakin maukasta ja kelpasi Olavillekin keitetyn kalan kanssa. Samaa reseptiä voi soveltaa vaihtamalla tomaattisoseen piparjuureen (maun mukaan), curryyn (1-2 tl,  sekoitetaan tilkkaan vettä ja lisätään 1 rkl:een  kermaa sekoitettu munankeltuainen) tai kurkkuun (1,5 - 2 rkl hienonnettua kurkkua ja  1 rkl:een  kermaa sekoitettu munankeltuainen). Munankeltuaisen kanssa pitää olla tarkkana, ettei kastike sen lisäämisen jälkeen enää kiehahda.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Asuntovene vai veneasunto

Kaikkea ne raumalaiset keksii. Nytkin on yksi raumalaismies asunut veneessä jo kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden Rauman Kanaalissa ja nyt Syväraumanlahden rannalla. Kesällä majan paikkaa voi muuttaa vaikka joka päivä, jos maisemat eivät miellytä. 

22-jalkaisen veneen kajuuttayksiössä on viisi asuinneliötä ja keittokomeron kamiina toimii myös lämmityslaitteena. Kun asukas, satamamies, tulee töistä, saattaa asunnossa olla vähän viileätä, mutta se lämpiää nopeasti ja pitää myös hyvin lämpönsä. Tämän talven asukas  on asunut siistissä yksiössään yksin, edellisenä talvena hän jakoi sen toisen miehen kanssa. Aika ahdasta on tainnut olla, mutta näinä asuntopulan aikoina parempi varmaan kuin moni muu kortteeri. Mutta en minä kyllä ainakaan haluaisi veneessä asua.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Tauno Palo ilmielävänä!

Uskomatonta, ihanaa, näin tänään torilla Tauno Palon, ihan ilmielävänä, ja hänen kanssaan olevista tunnistin ainakin Ritva Arvelon, Tarmo Mannin, Matti Raninin ja Heikki Savolaisen. Savolainen on muuten Porista kotoisin. Tuntui niin jännittävältä nähdä heitä ihan ilmielävinä. Porissa lienee nyt neljättä sataa näyttelijää ympäri Suomen, koska täällä on Teatteripäivät.

Tauno Palo on kyllä näköjään vielä yli nelikymmenvuotiaana ja ihan läheltä nähtynäkin edelleen todella komea ja hurmaava. Ne silmät - polvet olivat pettää, kun hän katsoi minuun! Ai että. Niin monta iki-ihanaa roolia: Rosvo-Roope, Niskavuoren Juhani, Engelbert von Lejoncrona ja vaikka mitä.

Mutta ovathan nämä nuoremmatkin tähdet valloittavia, kuten Matti Ranin, joka on ihan saman ikäinen kuin minä eli syntynyt vuonna 1926. Hänet näin elävissä kuvissa ehkä parisen vuotta sitten, kun olin Impin kanssa katsomassa  Katupeilin takana -elokuvaa. Siinä Ranin näytteli Eeva-Kaarina Volasen kanssa.

Tarmo Manni taas on Olavin ikäinen. Hänhän oli muuten kanssa Katupeilin takana -elokuvassa esiintyen Akseli Gallen-Kallelana. Siis juuri sinä taiteilijana, joka maalasi ne kuuluisat Juseliuksen mauseleumin freskot.Niin ja Savolainen esitti samaisessa elokuvassa Väinämöistä.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Uusi kevätkappa

Minun tekisi niin mieli uutta kevätkappaa tai ehkä berberiä, mutta kun ne ovat niin kovin kalliita. Ihan tuossa kulmalla, Heikinlinnassa Porin Takkikeskuksessa on todella isot valikoimat, siellä kävin niitä katselemassa. Elpo Antinkadulla mainosti ihania kultamitalikappoja muka tunnetusti halvoin hinnoin. Pyh, sanon minä.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hinkuyskää ja kurkkumätää

Eipä meillä kauaa saatu olla terveinä. Onneksi lapset pääsivät välillä edes muutamaksi päiväksi raikkaaseen ilmaan maille mummulaan, mutta melkein heti Poriin palattuaan Tuula sai influenssaan. Hinkuyskää ei sentään meillä ole sairastettu, mutta nyt kuuluu olevan sitten tulossa kurkkumätä. Täytyy käydä  heti rokotuttamassa lapset, kunhan Tuula paranee, on se sen verran pelottava tauti. Eihän sitä toisaalta millään viitsisi viedä lapsia pistettäväksi, mutta kun tietää, miten kauhea ja vaarallinen tauti kurkkumätä on, niin parempi pieni hetken parku kuitenkin kuin ... 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Tänään oli taas penkinpainajaiset


Oltiin tänään lauantaina lasten kanssa kaupungilla katsomassa penkinpainajaisia. Abiturientteja oli tänä vuonna Porissa jo satakunta.

Kuulin sivukorvalla yhteislyseolaisten kertovan, kuinka kova työ oli ollut löytää vanhanaikaisia vaatteita, osa oli kiertänyt päiväkausia pitkin maakuntaa. Mutta se ei kuulemma ollut näiden penkinpainajaisten vaikein työ vaan kahvin hankkiminen opettajien läksiäiskahville.  Lyseon pojilla oli pukeutuminen ollut kaikesta päätellen helpompaa, niin kamalissa vaatteissa ja karvareuhkoissa, saunavihdat kainalossa pojat esiintyivät. Tyttölyseon 18 "pikkutyttöä"  olivat Tuulasta todella hassunkurisia - isoja tyttöjä, mutta letit päässä ja nukke sylissä.  


perjantai 21. helmikuuta 2014

Poliisien hiihtokilpailut Yyterissä

Olavi oli tänään hiihtokilpailuissa! Turun ja Porin läänin poliisikunta oli nimittäin Yyterissä kilpailemassa hiihtomestaruudesta. Aika noloa oli, että turkulaiset voittivat kaikki sarjat, niin joukkue- kuin mieskohtaisestikin käydyt sarjat. Olavi selitti huonoa hiihtoaan huonolla kelillä (oli suojasää) ja epäonnistuneella voitelulla, mutta taitaa olla sen verran aikaa Olavin nuoruuden hiihtomestaruuksista Merikarvialla etteivät taidot enää oikein riittäneet.Mutta vaikka Olavi ei palkintoa saanutkaan, niin melkoinen palkinto tavalliselle poliisimiehelle on jo se, että hän pääsi muiden kilpailuun osallistuneiden kanssa Porin kaupungin tarjoamalle päättäjäisaterialle, jossa on paikalla jopa maaherra Erkki Härmä.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sää ja suursiivous

Voi harmi tätä säätä. Minun piti niin tehdä tänään oikein kunnon suursiivous, kun Tuula ja Pentti ovat Merikarvialla ja saisin rauhassa tehdä. Olin ajatellut viedä kaikki matot hankeen, mutta kun maassa ei ole lunta senttiäkään. No, yritän ainakin vähän viedä ulos, jos vain ei ala sataa vettä. Ainakin nojatuolit pitäisi tampata ja ryijy samoin. Lutikoita meillä ei onneksi ole, onko sitten hetekalla ansionsa asiaan? Katso

tiistai 18. helmikuuta 2014

Koiravaljakkoajelulla

Onneksi Penttikin on sen verran taudistaan kuntoutunut, että pääsimme jo tänään hetkeksi ulos ja torille kokeilemaan koiravaljakkoajelua. Tuula oli aivan haltioissaan koirista ja varsinkin  päästessään koiravaljakon kyytiin ja kyllä Penttikin sen verran hihkui, että ei ollut epäilystä, etteikö poika olisi siitä tykännyt. On se hienoa, että lapsille järjestetään näin mukavia tapahtumia. Kiitos siitä Rauman palvelus- ja seurakoirakerholle sekä Porin palveluskoirayhdistykselle.

Ajelun jälkeen lapset lähtivät Olavin Impi-siskon kanssa Merikarvialle pariksi päivää,  ja minä sain alkaa tehdä rauhassa kotitöitä. Ihan alkajaisiksi leivoin tänään ruispiparkakkuja. Ne ovat hyviä, mutta kyllä niihin menee paljon hyviä aineita. Huomenna teen suursiivoa ja torstaina ajattelin keittää makkarasoppaa lasten kotiinpaluun kunniaksi. Katso


RUISPPIKKULEIPÄ




400g    voita

200g  sokeria

2tl     leivinjauhetta

5dl    vehnäjauhoja

5dl    ruissihtijauhoja



1.   Vaivaa voi ja sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin.

2.   Kaulitse taikinasta ohut levy ja pistele se.

3.   Ota muotilla pipareita ja paista ne 200 asteessa.



Satakunnassa ruispikkuleivät ovat pyöreitä ja niissä on reikä keskellä.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Lapset tuhkarokossa

Pentti ja Tuula saivat sitten tuhkarokon, sillä se on täällä nyt muodostunut melkein jo epidemiaksi. Tuula oli leikkimässä Hevostorin puistossa ja siellä oli ollut pari yskivää lasta, mutta koska heillä ei vielä ollut iholla mitään näkyvissä, olivat lapset päässeet ulos. Siitähän se helposti sitten tarttuu. Eikä mekään heti osattu tuhkarokkoa epäillä, kun Tuulalle nousi kova kuume, sillä täällä on ollut niin paljon influenssaakin. Joten siinä vaiheessa kun Tuulan ihottuma tuli näkyviin oli Penttikin tietysti jo saanut tartunnan. Tuula on jo sen verran iso ja muutenkin hyväkuntoinen, että hän selvisi loppujen lopuksi taudista aika helpolla. Pentti sen sijaan on ollut todella huonossa kunnossa, korvat ovat särkeneet ja pelkäsimme jo keuhkokuumetta, mutta nyt näyttää, että Pentti toipuu.

Tulirokkoakin Porissa on ollut liikkeellä. Se oli ennen todella hankala ja vaikea tauti, mutta onneksi sitä voidaan nykyään menestyksellä hoitaa penisilliinillä. Harmi, ettei tuhkarokkoon ole keksitty mitään lääkettä.  

maanantai 3. helmikuuta 2014

Sodan kauhut eivät jätä

Onneksi meidän Olavi selvisi sodasta loppujen lopuksi aika pienin vammoin, vaikka kyllähän hänkin silloin tällöin näkee painajaisia ja huitoo ja huutaa unissaan. Moni ei kuitenkaan tunnu selviävän, vaikka sodan loppumisesta on sentään jo vuosia. Nytkin oli lehdessä juttu siitä, kuinka taiteilija Veikko Aaltona, joka nykyään asuun Ruotsissa, oli sytyttänyt taulunsa omassa kodissaan palamaan! Aaltona sai talvisodassa rintamalla pahan shokin ja näkee pahoja painajaisia. Nyt hän oli nähnyt  unta, että hänen pitää yksin hyökätä venäläisten korsuun. Ruotsin poliisi jopa uskoo Aaltonan selitykseen, ainakin osittain, sillä tämän tiedetään olleen vaikeuksissa sodassa saamiensa vammojen vuoksi.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ihania jääballeriinoja

Olin eilen Tuulan kanssa Paanalla katsomassa, kun Lontoossa koko syksyn taitojaan hiomassa olleet kaunoluistelutähdet Kirsti ja Riitta Linna esittelivät taitojaan. Sisarukset olivat erittäin taitavia ja muutenkin viehättäviä. Heidän lisäkseen esiintyi PoPan kahdeksan luistelijatarta, jotka näyttivät hienosti kehittyneen taidoissaan. Erityisen hienoja esityksiä olivat Riitta Linnan Samba ja sisarusten yhdessä, pariluisteluna, esittämä kohtaus Prinsessa Ruusunen -jääbaletista.  Niin ja tietysti Kirsti Linnan hallittu ja sulokas esitys suosikkisävelmä Harry Lime Themen tahtiin.

Tuula oli aivan haltioissaan värikkäissä puvuissaan valolaitteiden alla tanssineiden kaunoluistelijattarien keijumaisesta esityksestä ja taputti innokkaasti muun yleisön mukana. Nyt pitäisi kuulemma saada Tuulalle omat luistimet, mutta ne ovat kyllä ihan kamalan kalliita, käytettyinäkin.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lakolla Alkoholiliikkeen hinnankorotuksia vastaan

Jaa-a, mahtaakohan siitäkään lakosta olla mitään hyötyä, kun jotkut yksityishenkilöt nyt ovat järjestäneet Alkoholiliikettä vastaan täällä Porissa. Eivät kuulemma aio käydä siellä ostoksilla 21.1.-28.2. välisenä aikana vastalauseena hinnankorotuksille! Kokoukseen osallistuneiden mielestä  hintojen korotus johtaa salapolton ja trokaamisen lisääntymiseen, eli ei suinkaan raittiuteen, vaan rikollisuuteen.

Ei sillä lakolla kyllä varmaan mitään vaikutusta Alkolle tai sen hinnankorotussuunnitelmille ole, kyllä niitä ostajia Alkoholiliikkeessä aina riittää, sen on Olavi poliisina kyllä saanut tuta. Enkä minä kyllä usko, että nämä yksityishenkilöt Alkoa vastaan lakkoillessaan jättäisivät viinan käytön siksi aikaa!  

perjantai 17. tammikuuta 2014

Rikkaita kreivejä

Täytyypä paistaa huomenna Rikkaita kreivejä kun Liisa tulee käymään! Meillä on, kummallista kyllä ja lasten innokkaasta "avusta" huolimatta, joululonkaa on vielä jäljellä. Kuivaahan se jo vähän on, joten ei sitä sellaisenaan voi tarjota, mutta kun sen siivuttaa, leikkaa reunat pois, kastaa kermaan, panee väliin omenasosetta ja sen jälkeen laittaa kaksi palaa vastakkain ja paistaa sulatetussa voissa ja sokerissa sekä tarjoilee lämpimänä päälle ripotellun murskatun mantelin kera, niin ei tarvitse tarjoilujaan hävetä, eivät ole todellakaan mitään "köyhiä ritareita".

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pentti oli yksi noin 1810:stä

Aika paljon lapsia, siis meidän Pentin lisäksi, syntyi  Porissa viime vuonna, kaikkiaan noin 1810 lasta. Ihan tarkka syntyneiden määrä ei ole vielä tiedossa, mutta kaupunginsairaalassa, jossa suurin osa meistä kaupunkilaisista synnyttää, oli synnyttäjiä kaikkiaan 806, vanhin heistä 46-vuotias nyt seitsemän lapsen äiti. Loppuvuodesta oli useita nuoria synnyttäjiä, melkein samaan aikaan 15-, 16- ja 17-vuotiaat!  Yhdet kolmosetkin kaupunginsairaalassa syntyi, ja he voivat tiettävästi oikein hyvin. Lisäksi syntyi muutamia kaksospareja.

Yleisessä sairaalassa syntyi yhteensä 999 lasta, mutta siellä suurin synnyttäjistä on mailta.   

Vaikka kotisynnytysten määrä onkin vähentynyt nopeasti, niin edelleen moni synnyttää kotona, yleensä kuitenkin kätilön avustamana. Ajatella, sinäkin vuonna kun Tuula syntyi, 1947, tapahtui melkein puolet synnytyksistä kotona. En minä vaan olisi uskaltanut.  Suurin osa kaupunkilaisista synnyttää tietenkin sairaalassa, mutta oli Porissa ja lähialueella vielä viime vuonnakin 32 kotisynnytystä, niistä 15 kaupungissa. Nuorin kotisynnyttäjä oli vain 15-vuotias!