torstai 30. lokakuuta 2014

Marraskuun korttiannokset

   Kauppa- ja teollisuusministeriön kansanhuolto-osasto tiedottaa, että tulevan marraskuun aikana jaetaan yleisostokortin omistajaa kohden seuraavat tarvikemäärät: Sokeria 1,5 kiloa yleisostokortin kuponkeja E41, E42 ja E43 vastaan. Kunpongin ostoarvo on 500 grammaa. Margariinia jaetaan 500 grammaa jakelukuponkia U70 vastaan. Tämän lisäksi on marraskuun 17. päivään saakka voimassa yleisostokortin kuponki U66, jolla 22.10. alkaen on jaettu 250 grammaa margariinia.
   Lokakuun 23. päivänä alkanut korttikahvin jakelu jatkuu marraskuun 17. päivään. Jakelukuponki on X21, annos 250 grammaa ja hinta 175 markkaa. Seuraava korttikahvin jakelu alkaa 20.11.1951.

(Satakunnan Kansa 30.10.1951)

torstai 23. lokakuuta 2014

Suomalaisista jo yli miljoona kaupunkilaisia

Jo neljännes suomalaisista on nyt kaupunkilaisia, ja se on kuulemma maaltapaon syytä. Kuulostaa kummalliselta tuo maalta pako, sillä vaikka me olemmekin Olavin kanssa Merikarvialta, niin en minä ole tullut ajatelleeksi, että me olisimme maalta paenneet. Poriin tultiin, kun Olavi valmistui ja pääsi tänne poliisiksi. No ensin käytiin tietysti papin puheilla, eihän sitä nyt vihkimättä voi saman katon alle muuttaa. Silloin se oma katto oli kyllä alivuokralaishuone, jonne Tuulakin vielä syntyi. Ahdastahan se oli, mutta onneksi sitten, kun Pentti ilmoitti tulostaan, saimme vuokrattua tämän nykyisen asuntomme. Kyllä se tuntuikin suurelta ja tilavalta, kaksi kamaria ja kööki.




(Satakunnan Kansa 23.10.1951; Satakunnan Museon kuvakokoelmat)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vaate- ja jalkinekeräys apua tarvitseville Porissa

Täytyypä katsoa, olisiko meillä jäänyt Tuulalta jotain vaatteita pieneksi, joita ei voi Pentille laittaa, niin voisi viedä sinne Diakonia-keräykseen apua tarvitseville. Vaikka meillä ei itselläkään paljon ole, niin on meidän lapsille sentään ollut varaa ostaa kengät.  Tuulallakin on ne nätit valkoiset sandaalit, jotka eivät enää hänen jalkaansa mahdu.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Laitoin heti hellan pesään valkeen, kun tulin torilta. Ulkona oli sellainen viima, että oikein purautti, joten laitoin samantien myös kaffepannun hellalle ja lämmitin aamulta jääneen kahvin. Vähän kitkeräähän se oli, mutta siihen on viime vuosina joutunut tottumaan, kun kahvin saatavuus on huonoa.  Joten pakko se on vanhoista pöönistä yrittää tiristää viimeisetkin tipat.    

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Klapeja

Onneksi tuli hankittua kunnon koivuklapeja, ne lämmittävät niin hyvin, vaikka kalliitahan ne ovat sekaklapiin verrattuna. Onneksi meidän talon alustassa on jotakuinkin kelvolliset tilat klapeille. Olisihan ne tietysti pitänyt pinota kunnolla, mutta ei sitä kahden pienen lapsen kanssa kaikkeen jouda.