keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuusiostoksilla

Porin kauppatori. Satakunnan Museon kokoelmat
Tänään käytiin ostamassa torilta joulukuusi. Ei meille mitään isoa mahdu, sellainen pieni ja kapea. Se tuodaan tietenkin sisään vasta huomenna. 

Olavi osti Airiolta meille sähkökynttilät. Saas nähdä, miten ne saavat olla rauhassa Pentin sormilta, mutta ovat ne ainakin paljon turvallisemmat kuin oikeat kynttilät - ja minusta kauniimmat.  

perjantai 18. joulukuuta 2015

Poriin uusi linja-autoasema

Jokohan se lopultakin alkaisi se oikean linja-autoaseman rakentaminen Poriin. Kauan siitä on puhuttukin. Nyt sille on jo varattu tontti, Itsenäisyydenkadun varrelle Iso-Linnankadun ja Varvinkadun välissä olevalle rakentamattomalle alueelle, eli siis ihan tähän meidän lähelle. 

Vanha linja-autoasema Isolinnankadulla on hankala, ja eihän siellä edes ole varsinaista asemaa vaan pysäkit sijaitsevat kadun varrella.
Kuva Satakunnan Museon kokoelmat
Uuden aseman suunnitelmat näyttävät hienoilta, sinne tulee oikeat lähtölaiturit ja asemahalli ja ravintola ja kaikki.
Satakunnan Kansa 18.12.1951

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Lanttuloora

Tänään ajattelin paistaa ensimmäiset lanttulaatikot - eli kuten meillä kotona pruukattiin sanoa, räätikäsloorat. Teen samalla reseptillä kuin aina, sillä Hillan reseptillä, kun se on niin hyvää. Saas nähdä, poikkeaako kukaan maistamaan, lupasin kyllä tarjota maistiaisia kaikille, jotka sattuvat poikkeamaan. Sallattiakin olisi tarjolla. 

Lanttuloora
1,5 - 2 kg keitettyjä lanttuja
lantun keitinvettä
kermaa
korppujauhoja
2 kananmunaa
siirappia maun mukaan
suolaa maun mukaan 
kardemummaa maun mukaan

pinnalle kanelia ja korppujauhoja 

tiistai 8. joulukuuta 2015

Olihan presidentinlinnassa kunnon juhlat

Mitäköhän se Satakunnan Kansa oikein tarkoitti sillä parin viikon takaisella jutullaan, ettei itsenäisyyspäivää muka juhlittaisi? Tänäkin vuonna ylioppilailla oli suurjuhla ja soihtukulkue ja  Presidentinlinnan vastaanotolla 1800 vierasta, ja juhlissa perinteiseen tapaan niin virvokkeita, musiikkia kuin lopuksi tanssia.  

lauantai 28. marraskuuta 2015

Pikkujouluksi kaitaliina ja luumuviinereitä

Kävin tänään ostoksilla Satakunna Kirjateollisuuden paperikaupassa, siellä kun oli hyvä valikoima koristeita pikkujouluksi. En minä paljoa malttanut ostaa, mutta paperisen, tonttukoristeisen kaitaliinan kuitenkin, jossa on  tonttukuvia molemmissa päissä. Lisäksi ostin sellaisen paperisen taitettavan tonttukoristeen, jossa tontut pitävät toisiaan kädestä ja tanssivat. Voi, kuinka Tuulan silmät loistivat, kun hän näki ne tontut. Niin ja sitten hain Annanleipomosta luumuviinereitä kahvipöytään.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Itsenäisyyspäivän viralliset juhlat aiotaan jättää pitämättä

Tänä vuonna ei Helsingissä aiota järjestää virallista itsenäisyyspäivän juhlaa, kaiketi Mannerheimin alkuvuodesta tapahtuneen kuoleman vuoksi. Kyllä Presidentinlinnassa silti on vastaanotto, mutta ihmisiä on kutsuttu vähemmän kuin tavallisesti. Mitenkä mahtaa Alli Paasikivi  tänä vuonna pukeutua? Luulisi ainakin, että tällaisena surun vuonna hän valitsisi leningin, joka peittää käsivarret. 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lumileikkejä

Toissayönä alkanut ja eilen jatkunut lumipyry tuntuu tänään jo muuttuvan suojakeliksi, harmi. Tuulalla kun oli eilen lumileikeissään niin hauskaa, että tänään heti aamusta ensimmäisenä olisi  pitänyt päästä ulos, ei edes aamiaista hankkinut malttaa syödä. Vielä sentään onnistui lumilyhdyn teko. Ihan litimärkänä tuli sitten sisään, kaikki vaatteet sai vaihtaa, kun sukkanauhojen allakin oli lumipaakkuja.

Pentti oli eilen lumesta ihmeissään, astui askeleen, katsoi taakseen kummastellen takanaan olevaa jälkeä, astui toisen, pysähtyi ja kääntyi. Pieniä ovat ihmeet pienille ihmisille.

torstai 12. marraskuuta 2015

Hieno Porin oluttehtaan konttori

Satakunnan Kansa 11.11.1951
Enpäs ole koskaan tullut katsoneeksi Oluttehtaan konttorirakennusta, vaikka aika usein sen ohi olen kävellyt. Nyt kun siitä oli eilen lehdessä kuva, niin oikein hämmästyin että onko se noin hieno.  Mutta sitä näköjään kävelee tuttuja reittejä ympärilleen katsomatta.   

Tänään teimmekin sitten lasten kanssa oikein pitkän kävelylenkin konttoria katsomaan. Tai no ei nyt pelkästään sitä, ensin kävelimme  leikkimään hotelli Otavan ja teatterin kulmauksessa olevaan leikkipuistoon. Tuulalla oli siellä oikein hauskaa, löysi uuden toverinkin, samanikäisen Liisan. Kun sitten Liisa lähti äiteineen kotiin, malttoi Tuulakin lähteä ja jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin Annankadulle ja sieltä ohi Oluttehtaan rantaa kohti. Onhan se konttori tietysti moderni, vaikka ennen sotaahan se jo valmistui, mutta ei lainkaan sellainen tylsä laatikko, millaisena olin sitä ajatellut.  Oikeastaan aika tyylikäs!

Siinä vaiheessa Tuula alkoi olla ihan poikki, joten nostin hänet istumaan Pentin vaunujen jalkopäähän ja kävelimme suorinta tietä kotiin, poikkeamatta enää rantaan. Tuula nuokkui puoliunessa, mutta onneksi Pentti ei herännyt, vaan pääsimme ilman suurempia vaikeuksia kotiin.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kesäleikkejä edelleen

Kuiva ja lämmin syksy ovat mahdollistaneet kesäleikkien jatkumisen aina marraskuulle saakka. Tänään oli kyllä jo pikkupakkanen, mutta silti olin tänään Tuulan ja Olavin kanssa raatihuoneen leikkipuistossa ja keinut olivat edelleen paikoillaan. Tai  no ei se puisto ihan raatihuoneen puistossa ole vaan siinä Teatterin ja Hotelli Otavan välisessä kulmassa. 

(Satakunnan Kansa 6.11.1951)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ennätyksellisen kuiva syksy

Ei ihme, että en muista näin kuivaa syksyä, nyt on jo mennyt yli kaksi kuukautta kunnon sateista. Koko kuukaudessa Helsingin seudulla oli satanut vain 3 mm, eikä meillä täällä varmaan sen enempää ole satanut. Maa on aivan rutikuiva ja pölisee. Jossain päin on silti satanut, eli Lapissa ainakin ja Kuusamossa on ollut jo lumi maassa. Mutta täällä meillä ei ole tarvinnut sontikkaa ottaa esiin!  Onhan se tietysti ollut lasten kanssa helpompaa, kun ei ole tarvinnut kurapyykkiä pestä eikä kuivatella märkiä vaatteita hellan reunalla, mutta kyllä nyt jo sadetta kaipaisi.


(Satakunnan Kansa 2.11.1951)


lauantai 31. lokakuuta 2015

Jarmo löytyi Joensuusta

Se Annankadulta kadonnut pikkupoika on löytynyt, uskomatonta mutta totta, Joensuusta! Millä ihmeellä hän sinne on oikein päässyt, sehän on kauhean kaukana. Poika oli kuulemma harhaillut asemalla ja kasööri oli vienyt pojan kotiinsa. Illalla radiossa oli sitten kuulutettu kadonneesta pojasta ja saman tien kasööri oli tiedottanut asiasta Poriin. Ovat vanhemmat varmaan helpottuneita. Toivottavasti poika ei saa kauheasti huutia kotiin palattuaan, ettei vaan lähde taas karkumatkalle.

(Satakunnan Kansa 31.10.1951)

torstai 29. lokakuuta 2015

10-vuotias Jarmo taas kateissa

Kyllä se mahtaa olla vanhemmille kamalaa, kun lapsi on kateissa. Vaikka kyllähän 10-vuotiaalla Jarmolla on ennenkin ollut taipumusta karkailuun, aina parivuotiaasta lähtien, mutta yleensä hänet on pian löydetty, mutta nyt on kulunut jo neljättä päivää. Poika oli kuulemma mennyt illalla ihan tavallisesti nukkumaan, mutta aamulla sänky oli tyhjä ja poika kadonnut mukanaan reppu, salkku ja joitain leluja. 

Kuulin Jarmon katoamisesta heti seuraavana päivänä, kun kävin Annan leipomossa, koska pojan koti oli siinä lähellä. Ja tietysti Olavi kertoi pojan etsinnöistä.Sen jälkeen olen koittanut katsella tarkasti ympärilleni ja kiersinhän minä heti kaikki meidän ulkorakennukset ja ennen kaikkea yliset ja sellaiset sopivat paikat, johon poika olisi voinut mennä, mutten löytänyt. 

(Satakunnan Kansa 29.10.1951)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lopultakin edes sateen alkua

Tänään satoi pitkästä aikaa, vaikka kyllä vähän turhan vähän, mutta satoipa kuitenkin. Taitaa olla pitkälti toista kuukautta siitä, kun viimeksi satoi, tai no tuli pari viikkoa sitten muutama tippa, mutta melkein tultuu siltä, että vaikka nyt onkin syksy, niin lehdet ovat pudonneet ja kasvit kuihtuneet ennemminkin kuivumisen kuin syksyn takia. Eikä tästäkään sateesta ole vielä kaivojen täyttäjäksi, eikä varsinaisia syyssateita ole luvassa.

Maailman säät taitavat muutenkin olla sekaisin, Italiassa on ollut sellaisia myrskyjä ja sateita, että jo toista sataa ihmistä on niissä menehtynyt. Niin ja Inarissa oli eilen jo rekikeli! 

(Satakunnan Kansa 24.10.1951)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Liikennerikkomuksia sillan pohjoispäässä

Olavi on jo monta kertaa päivitellyt, kun on joutunut niitä liikenneonnettomuuksia sillan pohjoispäässä selvittelemään, että sillan pohjoispäälle pitäisi tehdä jotain. Siellä kun pohjoisesta tulevat autot ym. ajoneuvot ovat ajaneet sillalle vasenta puolta nuollen niin, että sillalta alas laskeutuville autoille ei ole jäänyt juurikaan tilaa.  

Nyt sinne on asennettu kiertosuuntamerkit, joiden ainakin pitäisi selventää, että mistä sillalle kuuluu ajaa ja mistä kiertää. Olavin mukaan nimenomaan pitäisi, sillä eivät ne autot, saati polkupyörät, ainakaan vielä uusista liikennemerkeistä piitanneet. Tai no kyllähän osa sentään sen uuden merkin oikealta puolelta kiersivät, mutta aika monen pitää kyllä vielä oppia, että jos tulee puuvillatehtaan sivua ja on matkalla konepajalle, tulee merkki kiertää oikealta!
   
(Satakunnan Kansa 19.10.1951)


lauantai 10. lokakuuta 2015

Tyyfusrokotukset

Oltiin eilen Tuulan kanssa rokotuksella, kun Porissakin nyt riehuu sekä tyyfus- että paratyyfus -epidemiat.

Satakunnan Kansa 10.10.1951

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hinnat laskevat!

Voi kuinka hienoa, monen tavaran hinta laskee, ja jo huomisesta alkaen! Muutoksen on määrännyt  Sosiaaliministeriö, koska kuulemma ulkomaisten raaka-aineiden hinta on kovasti alentunut. Villakankaat alenevat noin 20 % eli 250 - 1000 markkaan metriltä ja kengät 15 %; jokohan minä saisin uudet kengät, ne on niin moneen kertaan jo korjattu  ja pohjattu ja kantalaputettu suutarilla. Niin ja saippuan hintakin laskee, pesusaippua 125 markasta 110 markkaan.

Mutta parasta kaikesta, ruuan hinta laskee. Kaloille on määrätty ylimmät kohtuulliset hinnat, ja nekin tulevan voimaan jo huomisesta alkaen. Olavi tykkää niin kalasta, merikarvialaispoika kun on, ja kyllähän me muutkin tietysti sitä mielellämme syömme. Niin ja lihatuotteetkin halpenevat, vaikka eihän meillä siltikään varmaan ihan joka päivä ole siihen vielä varaa, ainakaan parhaaseen laatuun.No, tavallista aamiaismakkaraa saa huomisesta 95 mk:lla kilon, halpaa makkaraa 105 mk:lla, Suomi-makkaraa 190 mk:lla, mutta erikois-Suomi-makkara maksaa 225 mk kilo. Eli kyllä se jatkossakin on silakka, joko suolattuna 80 markan kilohintaan tai tuoreena 65 markalla kilo, meidän perheen perusruokaa. 

(Satakunnan Kansa 30.9.1951)


Silakkamollot  
Pese ja halkaise perunat.
Keitä lähes kypsiksi.
Laita päälle suolasilakat (näin syksyllä voi silakat laittaa liottamatta, mutta keväällä ne kyllä täytyy liottaa, ovat jo niin tönkkösuolaisia).
Anna vielä porista, kunnes perunat ovat kypsiä. Älä keitä, etteivät silakat hajoa.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Uusia taloja Liinaharjassa

Ainahan sitä haaveilee uudesta asunnosta tai omasta talosta, kuten nyt esimerkiksi tuonne Liinaharjaan rakennetut uudet, tehdasvalmisteiset puutalot. Onhan tämä meidän kotitalo ihan mukava, vaikka onkin jo vanha, väitetään että kohta 80-vuotias. Lämminhän tällainen hirsitalo on, mutta tietysti vähän vanhanaikainen, kun ei ole nykyajan mukavuuksia. Puuhella on tietysti näin talven tullen hyvä ja Olavi saa aina halvalla klapeja. Niin ja onhan meillä tuo upouusi hieno sähköhella, sitä on kivempi käyttää kesähelteillä, mutta ei juurikaan kylmänä aikana, koska sähkö on niin kallista.  Meillä ei ole sisävessaa eikä kylpyhuonetta. Kylmä vesi tulee sentään kraanasta, mutta ulkohuusi on pihan perällä. Pesofatissa peseydytään arkisin ja kun tuo oman pihan entinen yleinen sauna on nykyään autokorjaamona, käymme Viikerin saunassa lauantaisin.

En minä valittaa voi tätätkään asumista, mukavat huoneet ja hyvä vuokraemäntä. Sitä paitsi helppoahan tässä ihan kaupungin keskustan kupeessa on asua, kaikkialle on lyhyt matka. Mutta olisi oma talo silti eri juttu, ja kyllä me Olavin kanssa yritetäänkin aina pistää jotain "sukan varteen", vaikkei se helppoa ole.
Satakunnan Kansa 22.9.1951












sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kävelyllä Käppärän hautausmaalla

Käytiin tänään kävelyllä aina uudella hautausmaalla asti koko perhe. Tuula käveli kyllä reippaasti kotoa Käppärään asti, mutta paluumatkalla nukahti saman tien Olavin olkapäille!

Kyllä uutinen piti paikkansa, hautausmaa on nyt tosiaan kaunis, kun siellä on tehty uudistus- ja kunnostustöitä. Ruohottuneet käytävät on putsattu rikkaruohoista, nurmikoita uusittu ja hautojen väleihin sijoitettu ruohikkoneliöitä ja niiden keskelle puita. Hautausmaa ei ole enää niin jäykkä kuin ennen, kun on muutakin kuin suoria hautarivejä ja on se entistä jotenkin ilmavampikin.

Onhan siellä vielä hoitamattomiakin, ruohottuneita alueita, kuten yhteishauta-alue,  jossa ei ole kuin siellä täällä puuristejä, ei mitään käytäviä eikä istutuksia.

Saas nähdä, saadaanko se suunniteltu suihkukaivo leikkaushuoneen lähelle tehtyä! Määräraha kuulemma on, mutta saadaanko sementtiä, se onkin näinä aikoina se hankalampi asia. Mutta sähkövalo hautausmaalle ainakin saadaan ja vielä tänä syksynä, sillä pylväät olivat jo paikoillaan pääkäytävillä pääportilta kappeliin ja sieltä länteen. 

(Satakunnan Kansa 9.9.1951)

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Minä ja Yleisradio saman ikäisiä

Aika hauska juttu, Yleisradio ja minä ollaan ihan saman ikäisiä, 25-vuotiaita tänä vuonna molemmat. Tuntuu oudolta, ettei se ole sen vanhempi, kun muistan jo aika pienestä, että tuffalla oli kamarissa radio. Sitä ei kyllä kukaan muu saanut koskea kuin tuffa itse. Siihen aikaan ei radioita monella Merikarvialla ollut, joten pyhisin meille kerääntyi aina väkeä sitä kuuntelemaan. Ihmiset istuivat sen ympärillä hiljaa ja keskittyneinä, melkeinpä kunnioittavina, kun tuffa käänteli nappulasta etsien radioaaltoja. Oli juhlallista, kun sieltä sitten kajahti Radio-orkesterin soitto! 

Vaikka tuffa oli kotoisin pienestä torpasta eikä ollut käynyt kuin kiertokoulua, oli hän aina ollut kiinnostunut kaikesta uudesta tekniikasta, puhelimista, sähköstä ja sellaisesta. Oli rakentanut itselleen kidekoneenkin ja tosiaan hankkinut vähistä rahoistaan huolimatta radion. En nyt ihan varmaan muista, koska tuffa sen hankki, minusta se on ollut hänellä aina, mutta voi olla, että vasta kuitenkin 1930-luvulla.

Meillä on Olavin kanssa ollut aina radio. Tai no siis Olavillahan oli jo ruskea bakeliittinen radio silloin kun viisi vuotta sitten mentiin naimisiin. Se on meillä vieläkin varuiksi, mutta nythän meille on ostettu uusi, komea radio, kun ne Olympialaiset on tulossa. Tosin vasta ensi kesänä, mutta Olavilla oli niin kovat poltteet, että uusi oli jo saatava. Onhan siinä tottakai parempi ääni ja kuuluvuus kuin vanhassa, en minä sitä sano, mutta olisihan tuolle rahalle ollut paljon parempaakin käyttöä.

(Satakunnan Kansa 9.9.1951)

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ensimmäinen syyskuuta jo ja 27 astetta lämmintä

Ei uskoisi, että ollaan jo syyskuussa, kun tänäänkin lämpö kipusi 27 asteeseen. Käytiin lasten kanssa Kirjurin rivieralla ja siellä kuultiin, että vesikin oli uimalaitoksen kohdalla 20-asteista. En muista moista intiaanikesää, eikä helteiden loppumisesta vielä lähipäivinä ole edes merkkejä. Sateita täällä jo kaivattaisiin, mutta niidenkään tulosta ei ole tietoa, vaikka Ruotsin puolella on satanutkin, mutta sateiden ei ennusteta tulevan tänne.

Ei siis taida ihan heti olla tarvetta näille villahousuille, joita aloittelin jo kutomaan. Tai no aika aloitukseksi se jäi, näillä helteillä langat kostuvat ja nuhraantuvat käsissä turhaan. Mutta kyllä se taas pian tulee sekin aika, että näitä tarvitaan.



(Satakunnan Kansa 2.9.1951, Omin käsin 1/1951)

perjantai 28. elokuuta 2015

Ukkosia ja lämmintä säätä

Huh, kyllä viime aikojen lämpimät säät ja niiden aiheuttamat ukkoset ovat tosiaan vaarallisia. Täällä kaupungissa on tietysti vähän turvallisempaa, mutta kyllähän täälläkin aina välillä pistorasioita hajoaa, mutta Vileneillä Merikarvialla,  siis Vilenin Laurilla Ylikylässä, oli ollut todellinen vaara. Onneksi kukaan ei ollut kotona, ties miten olisi käynyt. Kotiin tultuaan oli Lauri ensin huomannut salaman iskeneen talon vieressä olleeseen suureen koivuun ja hajottaneen sen pirstaleiksi. Sisällä oli sitten sitäkin hurjempi näky: salama oli irrottanut katto- ja seinäpahvit ja tapetit irti.  

(Satakunnan Kansa 28.8.1951)

tiistai 18. elokuuta 2015

Kuka murhasi rouva Skroofin

Takaisin kaupungissa. Kyllä oli hienoa olla lomalla kotikulmilla, käydä mustikassa, puolukatkin alkoivat kypsyä, poimia viinimarjoja ja keittää mehua. Tuula ja Pentti viihtyivät mummun ja fasterin hoivissa ja minä sain kerrankin uppoutua lukemaan, aivan rauhassa. 
Innostuin Mika Waltarista, luin sekä Sinuhe egyptiläisen että Mikael Hakimin, ja sitten suorastaan ahmin salapoliisiromaanit Kuka murhasi rouva Skroofin ja Komisario Palmun erehdys. Voin melkein nähdä silmissäni lipevän saarnaaja Mustapään kuiskuttelemassa rouva Skroofin korvaan. 

maanantai 10. elokuuta 2015

Kaivattu sade

No kun juuri pääsin valittamasta jatkuvasta kuumuudesta ja kuivuudesta niin tulivathan ne  lopultakin ne kaivatut, virkistävät kesäsateet. Ei sateesta vielä nuutuneiden kasvien avuksi juurikaan ollut, ei sitä tainnut tulla kuin pari milliä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

(Satakunnan Kansa 11.8.1951)

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Helleaalto

Huh mikä helle - olisi vaan pitänyt jäädä Merikarvialle. Tänään on ollut melkein 30 astetta ja se on kyllä täällä kaupungissa liikaa. Vaikka avaisi kaikki ikkunat, ei ilma kunnolla liiku.  Kun olimme päivällä lasten kanssa Kirjurinluodon "rivieralla", kulki ihmisiä uimalaitoksen suuntaan virtanaan.

maanantai 3. elokuuta 2015

Hauskoja muisteluksia jäätelön ostosta Porin puolen kansakoulukisoisssa 1948

Ollaan oltu nyt täällä Merikarvialla jo kohta viikko, käyty marjassa, uimassa ja nautittu puhtaasta maalaisilmasta. Löysin hyvän mustikkapaikankin, vaikka niitä tavallisissa paikoissa ei olekaan, kun oli niin kylmä alkukesä ja nyt sitten on ollut, vaikkakin helteistä, niin kuivaa.

Meillä tuli yhtenä ehtoona puheeksi ne kolmen vuoden takaiset Porin seudun kansakoulukisat. Täältä mailtakin lähti Poriin paljon koululuokkia, mikä oli tietysti lapsille suuri asia, koska eihän täältä usein kaupungissa käydä, eivätkä ainakaan lapset. Joten kaikenlaisia kommeluksia sattui monelle.  

Kun kaupunkiin lähdettiin, jotkut lapset saivat jopa hiukan taskurahaa mukaan. Eräs Anna oli myös saanut taskurahaa ja päättänyt ostaa jäätelöpuikon. Anna oli kyllä jo aiemmin saanut jäätelöä, kun oli päässyt kyläilemään Hilma-tädin luokse Turkuun, jäätelöä ja reksattuja omenoita. Porissa Anna osti saman tien kaksi jäätelöpuikkoa ja laittoi toisen kassiin syödäkseen sen myöhemmin. Onneksi oli kuitenkin laittanut puikon kassissa olevaan emalimukiin. Pettymys oli ollut suuri, kun Anna sitten oli aikonut syödä sen toisen puikon. 

Samanlainen hassu tapaus oli sattunut Simollekin. Heitä oli ollut kolme poikaa, jotka olivat kävelleet sisälle ensimmäiseen kauppaan. Heistä pienin oli rehvakkaasti tilannut "joka jannulle jäätelöt".  Myyjä oli sitten, ihan ystävälliseti, vastannut, että "voi kuulkaa pojat, kun tämä on kangaskauppa". Pojat olivat menneet jäätelöostoksille Nuikkisen kangaskauppaan.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lomalle!

Lopultakin Olavilla alkoi loma ja kohta lähdetään linjurilla Merikarviaa kohti. Millä ihmeellä me saadaan kaikki tavarat mukaan, on pussukkaa ja nyssykkää vaikka kuinka. Linjurikin on varmaan taas tupaten täynnä ja saadaan seisoa koko matka. No, Olavi saa ottaa Tuulan syliinsä ja minä Pentin, molemmat nukkuvat kuitenkin koko matkan.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lyhytkuva Porista kesällä 1951

Eilen kun käytiin Tuulan ja Pentin kanssa kävelyllä, näimme Raatihuoneenpuistossa kameramiehiä kuvaamassa siellä. Kyseessä on kuulemma Fennada-filmin kuvausryhmä, joka on tekemässä kaupungin tilaamaa lyhytfilmiesitystä Porista. Aika jännittävältä se homma näytti. Filmille on tallentunut kuvia raatihuoneen lisäksi mm. Juseliuksen mauseleumista ja kaupunkia on myös kuvattu niin kirkontornista kuin vesitornistakin.
(Satakunnan Kansa §7.7.1951)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/08/meren-kaupunki-pori

torstai 16. heinäkuuta 2015

Tyylikästä väkeä Porissa tällä viikolla

Ihmettelin torilla käydessäni että miten täällä Porissa nyt noin tyylikästä väkeä liikkuu. Osaavathan porilaiset toki pukeutua ja muotia seurataan tarkkaan, mutta nyt on näkynyt monta tavallista istuvampaa pukua. Mutta ei ihme, täällä on nyt Suomen Vaatturiliikkeenharjoittajien Keskusliiton liittokokous meneillään yli 300 eri puolilta saapuneine vieraineen. Pari kunniavierasta oli saapunut jopa Ruotsista tuoden  tervehdyksen kummikaupungistamme Sundsvallista. 
Satakunnan Kansa 16.7.1951

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kesän ensimmäiset marjat torilla

Torille oli ilmestynyt kesän ensimmäiset marjat, mutta vaikka mansikat olivatkin halventuneet parin päivän takaisesta 500 markasta litralta 400 markkaan  (13,5 €), olivat ne edelleen liian kalliita edes maistiaisiksi, mutta mustikoita olisi saanut kahvikupillisen 40 markalla (1,35 €)  ja karviaisia 50 markalla litra. En kyllä silti ostanut, kun ollaan lähdössä ensi viikolla lomalle kotiin Merikarvialle. Äidillä on marjapensaita, sieltä saan poimia hillomarjat ilmaiseksi ja koska lapset viihtyvät hyvin Olavin siskon, Impi-tädin kanssa, minä menen mustikkaan. Sitten tehdään mustikkamaitoa ja mustikkapöperöä ja tietysti talveksi hilloa.

Mustikkapöperö
Murskaa mustikat haarukalla. 
Lisää joukkoon maitoa, sokeria ja vähän vehnäjauhoja
Syö heti

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Torilla maleksijoita

Olavi kertoi, että torilla on tänä kesänä ollut paljon enemmän joutilaita seisoskelijoita ja maleksijoita kuin ennen. Osa kuulemma aamuvarhaisesta torin sulkemisaikaan saakka ehtii nojailla vetelänä vaakahuoneen kulmalla seinään tai polkupyöräänsä. Siitähän kuuluu tietysti poliisin huomauttaa, ja kun kehotus ei ole toiminut, on kuulemma jokunen viety kamarillekin ja sakotettu. Prutikoivathan he sitä vastaan, mutta kyllä poliisijärjestys kieltää asiattoman oleskelun kauppatorilla.

Tämä kesä on kyllä ollut säiden kannalta huono, etteivät lomalaiset viihdy luonnon helmassa, vaan saattavat tulla torille, mutta tuskinpa he torilla koko päivää viettävät, vaikka tuttaviensa kanssa jäävätkin tarinaa iskemään. Kyllä ne vetelehtijät ovat muuta sakkia! 



(Satakunnan Kansa 11.7.1951; Kuva Satakunnan Museon kokoelmat)

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kolme naista Satakunnasta eduskuntaan

Hienoa, kolme naista pääsi täältä Satakunnasta eduskuntaan, sosialidemokraattien Laura Brander-Wallin, kokoomuksen äänikuningatar Kyllikki Pohjala ja kommunistien Irma Torvi. Vielä paremmalta tuntuu se, että naisten osuus meidän vaalipiirissä oli suurempi kuin koko maassa eli kun meillä 16 valitusta kolme on naisia (18,75 %), niin koko eduskunnassa naisia on 29 eli 14,5 %. Eli enemmän kuin koskaan ennen. Ennen sotia naisia oli eduskunnassa yleensä alle 10 %, viimeisissä rauhan aikaisissa vaaleissakin naisia valittiin vain 8 %. Eikä ensimmäiset sodan jälkeiset vaalitkaan menneet vielä meidän naisten kannalta erityisen hyvin, mutta nyt näyttää suunta paremmalta, naisia on alettu enemmän äänestää. Minä kyllä ennustan, että kunhan tästä mennään eteenpäin on eduskunnassa vielä joskus puolet naisia. Ehdinkö sitä itse koskaan todistaa - en tiedä, mutta ainahan sitä voi toivoa.

En näistä naisasioista viitsi meidän Olavin kanssa puhua, hän ei yhtään ymmärrä, että hameväki  osaisi valtakunnan asioita hoitaa. Vaikka kyllähän Olavi on jo uudenaikainen mies, auttaa lastenhoidossakin, mutta ei hän kyllä muuten naisten hommiin ryhdy. Halot hakkaa ja klapejakin aina silloin kantaa, ja vie laskiämpärinkin huusiin mennessään, mutta siihen se kyllä sitten jää.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Eduskuntavaalit

Kävin tänään äänestämässä näin heti ensimmäisenä vaalipäivänä. Ei ollut sellaista ruuhkaa kuin viime kerralla, jolloin vaalihuoneistoissa oli melkeinpä ruuhkaa. Naista minä äänestin, vaikka Olavi ei siitä oikein tykännytkään, mutta kyllä minä olen sitä mieltä että nainen osaa paremmin ajaa naisten asiaa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Torilla kesän ensimmäiset uudet kukkakaalit

Käytiin tänään lasten kanssa torilla. Nyt oli jo tullut myyntiin kukkakaalia, sitä ei vielä viime viikolla ollut. Aika kallista oli vielä, 300 markkaa kilo, joten taidan jättää kesäkeiton teon vielä vähän myöhemmäksi. Herneet maksoivat vielä 70 markkaa litralta, pinaatti 40 markkaa/100 gr ja porkkanat 60 markkaa kilo. No parin viikon päästä sato on jo varmaan niin hyvä että hinnat halpenevat.

Kesäkeitto
1 l kasviksia (pieniä porkkanoita, silpoherneitä, sokeriherneen palkoja, kukkakaalinpalasia, pinaatin lehtiä)
1 l vettä
2 l maitoa
100 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa, sokeria
1 rkl persiljanlehtiä
(ja syksyllä, jos on krapuja, voi joukkoon laittaa 100 g keitetyitä kravunpyrstöjä ja -saksia)

Kasvikset puhdistetaan ja pannnaan hiukan suolattuun veteen kiehumaan kypsiksi. Voi ja jauhot kiehautetaan ja maito lisätään siihen kiehuvana vähitellen ja sitten kasvikset liemineen. Pinaatinlehdet leikataan suikaleiksi ja pannaan joukkoon. (Jos on krapuja, niin ne pannaan joukkoon samalla kun pinaatinlehdet).  Sitten keitto maustetaan ja ripotellaan persilja pinnalle.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kirjurinluodon "kauneutta"

Käytiin juhannuksena kävelemässä Kirjurin-luodossa ja kyllä siellä olisi tarvetta kaikenlaisille korjaustöille, ei ole oheinen lehtijuttu ollenkaan väärässä! Kaunishan paikka se on, mutta kun osa kaupunkilaisista tuntuu pitävän sitä melkeinpä kaatopaikkanaan.
Satakunnan Kansa 23.6.1951

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Uusi kesäpuku juhannukseksi

Ostin viikonloppuna kaunista kangasta Tyyne Mäkelän kangakaupasta uutta kesäpukua varten. nsin ajattelin tehdä  puolihameen ja jakun, mutta sitten löysin ihanat kaavat kokohameeseen, se on tuo kuvan oikeanpuoleinen hame. Kangas on vaaleanvihertävä, kaulukset ja hihansuut valkoiset. Eilen sitten surauttelin Singerilläni uuden leningin jo melkein valmiiksi ja taidanpa saada sen käyttöön juhannukseksi.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sähköt poikki

Eilen meni illalla sähköt yllättäen poikki juuri kun olin laittanut perunakattilan kiehumaan sähköhellalle. Enhän minä sitä sähköhellaa malta usein käyttää, sähkö kun on niin kallista, mutta näin kesällä ei aina viitsi puuhellaa lämmittää, tulee niin kuuma. Ja eikös tietenkin sähköt katkenneet kesken kaiken. Odottelin sitten heken, mutta kun sähköt eivät palautuneet, oli haettava alustasta klapeja ja laitettava hellaan tuli, että saatiin silakkamollot valmiiksi siihen mennessä kun Olavi tuli töistä. Sähköt palautuivat vasta klo 21!

Myöhemmin selvisi, että täällä viidennessä osassa uusitaan sähkötolppia ja sen takia sähköt katkaistiin koko kaupunginosasta klo 16. Olisi siitä voitu edes varoittaa etukäteen, kun kerran sähkön katkaisu tiedettiin. Uusiminen jatkuu ensi viikollakin, eli sähkö katkeaa aina klo 16 ja kytkeytyy sitten, kun yksi työvaihe on saatu tehtyä valmiiksi. Toivottavasti ei tule kova helle! 

(Satakunnan Kansa 16.6.1951)

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Poliisien suunnistuskilpailut

Voi että meidän Olavi on vieläkin paikat kipeänä poliisien suunnistuskilpailusta, vaikka ne olivat jo melkein viikko. Luulisi, että poliisina saisi riittävästi liikuntaa, mutta ei tuo kaduilla partioiminen näköjään nosta kuntoa. Tai ainakaan se ei riitä suunnistuskisoissa, kun juostaan Ruosniemen mäkisessä maastossa. Kaikkensa Olavi joukkueineen oli yrittänyt, mutta voiton vei järjestysosasto ja toiseksi tuli rikososasto.

(Satakunnan Kansa 3.6.1951)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Porin halkijuoksu sunnuntaina klo 18.30

"Jokakeväinen Porin halkijuoksu suoritetaan taas tänäkin vuonna vanhoja perinnäistapoja noudattaen. Viestin lähtö- ja maalipaikka on Herralahden kentällä. Vaihtopaikat ovat seuraavat: 1. vaihto Mustan Karhun kulmassa, 2. Postin kohdalla, 3. Cygnaeuskoulun luona, 4. puistojen risteyksessä, 5. Mustan Karhun kulmassa, 6. urheilukentän ravintolan kohdalla, 7. maalin kohdalla radalla. Siis aivan samat paikat kuin edellisinäkin vuosina.
Ennen halkiviestiä suoritetaan kentällä jännittävä seurojenvälinen 40x100 m pikaviesti ja halkijuoksun jälkeen poikien ja naisten viestit. 
Alkamisaika on yhteensattumien takia muutettu klo 18.30. Järjestäjinä toimivat Pyrintö ja Tarmo."

(Satakunnan Kansa 24.5.1951)

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kevään ensimmäiset raparperit

Torilla oli tänään myynnissä kevään ensimmäiset raparperit. Kovin ne jo lykkäävät tuolla vuokraemännän penkissäkin, koska on ollut niin lämmintä, mutta vähän saisi jo sataa.   Vuokraemäntä Fiina lupasi meille muutaman raparperinvarren, kunhan nyt vielä muutaman päivän kasvavat, saan tehdä Tuulalle ja Pentille raparperikiisseliä.

Kevään tulon torilla muuten huomasi - tai oikeastaan kuuli - kyllä siitäkin, että sinne oli tuotu paljon porsaita myyntiin. Aikamoista vinkunaa! Hyvin näyttivät kauppansa tekevän.

(Satakunnan Kansa 20.4.1951)

torstai 7. toukokuuta 2015

Vai että lapsilisät tilille

(Satakunnan Kansa 7.5.1951)
Ei meillä kyllä ole mahdollisuutta laittaa lapsilisiä säästötilille, joka penni menee käyttöön ja välttämättömiin tarpeisiin, kun olen kotona lasten kanssa. Tuulan synnyttyä minä meninkin töihin heti ja Tuula vietiin kuukauden ikäisenä seimeen. Nyt kun on kaksi lasta, olemme yrittäneet pärjätä pelkästään Olavin palkalla. Ei se helppoa ole, kun ei se poliisin palkka häävi ole. Mutta toistaiseksi on pärjätty, kun kesällä olen saanut kotoa perunat ja marjat ja mehut, niin ei ole kaikkea tarvinnut ostaa. 

perjantai 1. toukokuuta 2015

Ihana vappusää

Onpas tänään kaunis sää, aurinko helottaa täydeltä terältään ja väkeä on  kaupungilla liikkeellä varmaan tuhatmäärin. Mekin kävimme koko perhe, kun Olavilla oli vapaata, kävelemässä kaupungilla ja kuuntelemassa Raatihuoneella Mies-Laulun kevätkonserttia. Vähän tuhlattiinkin, kun Tuulalle ostettiin vappupallo ja Pentille vappuviuhka, mutta kotiin tulimme sitten jo juomaan simat ja vappumunkit.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Lapset Puistotädillä

Vein tänään lapset hetkeksi puistotädille, sinne teatterin kulmauksen puistoon, että sain käytyä rauhassa ostoksilla. Puistotädillä, rouva Wessmanilla, oli kyllä kaitsettavanaan jo melkoinen liuta lapsia, eikä meidän Pentti ollut ainoa, joka ei vielä osaa edes puhua. Mutta rouva Wessman on niin luotettava, iloinen täti, että hänelle uskaltaa jättää lapsensa huoletta.Tuula teki aivan innoissaan hiekkakakkuja muiden lasten seurassa eikä olisi millään malttanut lähteä kotiin.

(Satakunnan Kansa 27.4.1951; Satakunnan Museon kuvakokoelmat)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Simaa

Tein tänään vapuksi simaa. Kokeilin vähän uudenlaista reseptiä, joka oli kyllä hiukan monimutkainen ja koko huusholli oli sen jälkeen täynnä höyryä.

1 litra hunajaa
9,5 litraa vettä
1 rkl humaloita
1 rkl hiivaa
7 g kanelia
2 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

Hunaja ja 7 litraa vettä kiehautettiin kasarissa. Puhtaalla tikulla pistetiin merkki, missä seos loppuu ja siihen leikattiin lovi. Sitten kaadettiin päälle 2,5 litraa kuumaa vettä ja annettiin kiehua, kunnes neste hupeni merkkiin asti. Pinnalle kohonnut vaahto kuorittiin tarkoin pois ja lisättiin sitten kaneli, raastettu sitruunan keltainen kuori, mehu ja humalat ja annettiin vielä kiehahtaa. Sitten sima siivilöitiin astiaan, jäähdytettiin haaleaksi ja lisättiin hiiva sekaan hyvin vispaten. Sen jälkeen panin siman kuistin kylmäkonttuuriin yöksi käymään. Aamulla sitten siivilöin sen vielä uudelleen ja laitan pulloihin. Valmista sen pitäisi olla juuri sopivasti vapunaatoksi.

(H.Koskimies - E.Somersalo: Keittotaito. 1937)

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tulva hellittämässä?

Kylläpä tämän vuodet kevättulvat ovat olleet hurjat! Vielä pari päivää sitten vesi nousi niin, että aamulla kaupungin kohdalla vesi oli jo 160 cm normaalia korkeammalla.  Jäät kyllä vieläkin pakkautuvat välillä Pihlavan selällä,  mutta vielä pääsee jalan jäiden yli  Pihlavasta Lyttylään. Kalaholmasta ei vielä pääse kuin veneillä, mutta tehtaat ovat sentään jo käynnissä - jos vain työmiehet pääsevät tulvan takia paikalle. Esimerkiksi Seikun sahalla, sulfaattitehtaalla ja osin paperitehtaallakin ovat työt olleet välillä keskeytyksissä ja vettä  on noussut Puuvillatehtaalla värjäämön lattialle. 

(Satakunnan Kansa 19.4., 20.4., 21.4.1951)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Pahat kevättulvat Porissa ja koko Satakunnassa

Onpas kova tulva tänä vuonna. Kävin kävelyllä jokirannassa ja näytti siltä, untuu, että kohta alkavat jo kaupunginkin kadun lainehtia. Veden korkeus oli kaupungin kohdalla eilen jo 125 yli normaalin.  

Jäät eivät vielä ole lähteneet, mutta ne eivät kuulemma ole tämänvuotisen tulvan syy, vaan koska lunta on satanut näihin päiviin saakka. Mutta sitten tietysti, jos jäät lähtevät rytinällä, tukkivat ne taas joenuoman, ja sitten sitä vasta tulviikin. 

Jääkansi näyttää vielä paikoin melko vankalta, mutta kyllä ihmisten pitäisi silti ymmärtää, ettei se näin huhtikuun puolivälissä enää millään kanna, ainakaan enää päivällä. Eilenkin oli joku Vanhakylässä lähtenyt polkupyörää taluttaen ylittämään jokea. Pari nuorukaista oli yrittänyt estellä ja kun eivät olleet onnistuneet,  lähteneet sitten  tätä opastamaan. Kaikki kolme olivat keskellä jokea jäihin. Nuorukaiset onnistuivat pelastautumaan, mutta tämä tuntematon mies oli painunut saman tien jään alle. On se kumma, että ihmiset menevät henkensä kaupalla heikoille jäille! 

(Satakunnan Kansa 15.4.2015)

 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Uusi Sarpin kahvila Poriin

Pohjoiskauppatori 1950-luvun alussa. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat


Ihan tuntuu kuin pula-aika alkaisi jo hellittää ja parempi aika olisi alkamassa. Tänään avattiin Sarpin kondiittoria ja kahvila Pohjoiskauppatori 3:een, siis siihen myymälätilaan missä ennen oli Perssonin kukkakauppa. Ai että mitkä ihanat tuoksut sieltä tulikaan! 

(Satakunnan Kansa 17.3.1951)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Uusi Friitalan myymälä Hallitalossa

Tänään avautui Friitalan Myymälöiden uusi  pääliike Hallitalossa. Se oli niin tilava ja valoisa, ainakin ikkunan takaa katsottua, sillä eihän minulla nyt ainakaan mihinkään nahkatakkiin ole varaa - saati turkkiin. No, ehkä kenkiä sieltä voisi käydä katsomassa, kunhan nyt kevät kunnolla koittaa. 

(Satakunnan Kansa 11.3.1951)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Porin helmikuu kylmempi ja vähäsateisempi kuin viime vuonna

Ei ihme, että kulunut helmikuu tuntui kylmältä, se oli ihan todistetustikin huomattavasti kylmempi kuin vuosi sitten, ja vähäsateisempi.  Alhaisimmilleen lämpötila laski puolen kuun paikkeilla,  -27 asteeseen. Koko helmikuun keskilämpö oli vain -6,8 astetta, kun se vuosi sitten oli melkein kaksi astetta lämpimämpi. 

Vaikka helmikuussa ei tosiaan satanut edes sen vertaa kuin viime vuonna, on hangen vahvuus silti 21 senttiä. Ei ihme, että lehdet tuntuvat olevan täynnä hiihtokilpailutuloksia; on kansakoulujen, puunjalostustehtaiden keskinäisiä, rikkihappotehtaan, urheiluseurojen, kuntien ja ties kenen hiihtokilpailuja!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Porin kaupunkikuva kohenee huimaa vauhtia. Tässä kevään korvalla on valmistumassa kolme ihan uutta kivitaloa vanhanaikaisten, osin jo varsin heikkokuntoisten ja ulkonäöltään suorastaan rähjäisten puutalojen tilalle. 

Suurin uusista taloista on tuo kuvan komea ja kaunis talo, joka on rakennettu Rosenlewin virkailijoita varten. Sen on suunnitellut tamperelainen arkkitehti Tähtinen. Talon Katariinankadun puoleinen kolmikerroksinen, 18-asuntoinen osa on jo valmis, Länsipuiston puolelle kuuteen kerrokseen tulee 30 asuinhuoneistoa, joissa on yhteensä 114 huonetta. 

Mikonkadulle, osoitteeseen 28, on valmistumassa Ahde Oy:n 4-kerroksinen kivitalo. Siihen tulee 12 asuinhuoneistoa. Johtaja Limnellin 3-kerroksinen talo Mikonkadun ja Katariinankadun kulmaan on  on jo valmistumassa. 

Eihän niissä Presidentinpuistokadun ja Kiertokadun aravataloissakaan mitään vikaa ole, mutta ovathan nämä "kovalla rahalla" rakennetut talot hienompia - ja kalliimpia.

(Satakunnan Kansa 25.2.1951)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kaksi kottaraista

Kevään ensimmäisiä merkkejä on jo nähty, nimittäin Seikun sahan lautatarhalla kottaraispari pesäntekopuuhissa. Vaikka kottarainen onkin ensimmäisiä kevään muuttajia, niin nyt ovat kyllä vähän turhankin aikaisessa!

(Satakunnan Kansa 21.2.1951)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ekwallin huonekaluvarasto paloi eilen

Ihmettelinkin edellisyönä, että mikä kauhea käry täällä haisee, mutta se oli näköjään Ekwallin huonekaluliikkeen varasto, joka paloi. Heräsin savun hajuun ja tarkistin tietysti ensin omat kakluunit ja keittiön hellan ja kävin katsomassa myös pihalta, että näkyykö naapureilla tulta, mutta en siinä yön pimeydessä mitään nähnyt. Olavi ihmetteli, että mitä minä oikein keskellä yötä kohkaan, ei hän mitään haistanut. 

Varasto oli ollut ihan täynnä uusia huonekaluja, mm. paljon hetekoita, mutta myös muita huonekaluja. Vahingot ovat useita satoja tuhansia.

(Satakunnan Kansa 1951)

lauantai 7. helmikuuta 2015

1073 autoa Porissa

Ei ihme, että viime aikoina on tuntunut, että Porissa autoja suorastaan vilisee, sillä niitä on tullut viime vuonnakin 18 %  lisää. Porissa on siten jo 1073  kpl autoa ja koko Porin katsastusalueella yhteensä 4446 kpl. Raumallakin on 299 autoa.  Onneksi melkein kaikki autot ovat nykyään taas bensiinikäyttöisiä, häkäpönttöautoja oli viime vuonna Porin alueella enää kaksi kappaletta.  

(Satakunnan Kansa 7.2.1951)

tiistai 3. helmikuuta 2015

Härkiä vai elefantteja Porin kaduilla

Vaikka Satakunnan Kansa väittää, niin en minä ole kyllä Porin kaduilla nähnyt sen enempää vetohärkiä kuin elefanttejakaan, vaikka noita jälkimmäisiä täällä olisi kuulemma viime vuosina silloin tällöin tallustellut. Jaa no, olihan tuossa Hevostorilla sirkuksessa juuri joku vuosi sitten ainakin virtahepo, joten kai sitten elefanttejakin. Vetohärkiä en kuitenkaan kyllä muista koskaan nähneeni, mutta ei ihme, jos ne olivat jo melkeinpä jääneet käytöstä ennen I maailmansotaa!

 
(Kuva Satakunnan Museon kokoelmat; sama kuva ja uutisteksti Satakunnan Kansa 1.2.1951)

perjantai 16. tammikuuta 2015

Kodittomien koti

On kyllä kunnioitettava Pelastusarmeijan työtä, heidän ansiostaan asunnottomat porilaismiehet ovat jo 10 vuotta saaneet yöksi katon pään päälle. Eiväthän tilat tietenkään omaa kotia omine tavaroineen vastaa, mutta onpa ainakin peti, johon päänsä kallistaa, ei tarvitse veneen alla tai ulkorakennuksissa majailla. Asuntola on koko ajan ollut Annakatu 19:ssä, viisi huonetta ja keittiö. 


Mutta aika pahalta tuntuu, että nuorin asukas on vain 16-vuotias. Onhan tuon ikäinen tietysti voinut olla töissä jo pitkään, mutta että joutuu noin nuorena, melkeinpä poikasena, asumaan asunnottomien asuntolaan. Tämä poika on kotoisin maalta perheestä, jossa on paljon sisaruksia ja vähän leipää, joten pystyvimmän oli lähdettävä kaupunkiin elantoaan hankkimaan. Ei se leipä leipuriliikkeen juoksupoikanakaan leveä ole, mutta juuri ja juuri hän sillä selviytyy, koska ei joudu ikänsä vuoksi ihan täyttä maksua maksamaan. Onneksi asuntolaan ei saa tuoda viinaa eikä esiintyä humalassa ja siisteydestäkin siellä pidetään huolta!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

26.000 katsojaa Porin Teatterissa 1950

Viime vuonna Porin Teatterissa kävi kokonaiset 26.000 katsojaa, mekin Olavin kanssa siellä joukossa, Nummisuutareita katsomassa. Se olikin kuulemma oikea yleisömenestys, sillä se pääsi 13:een esityskertaan ja melkein joka kerta sali oli täynnä. Toivottavasti päästään taas keväällä katsomaan jotain näytöstä. Jo ensi keskiviikkona on ensi-illassa Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään, sitten on tulossa ainakin operetti Kreivitär Maritza ja Henry Jamesin Perijätär. Niin ja maaliskuussa on Porissa teatteripäivät ja huhujen mukaan sinne olisi tulossa itse Tauno Palo ja monia muitakin kuuluisuuksia, joten toivottavasti saamme silloin lapsenvahdin ja pääsemme häntä katsomaan!


lauantai 10. tammikuuta 2015

Porilainen Neiti Aika palvelee nyt tamperelaisiakin

Ajatella, Toivosen Anneli lukee nyt aikoja myös tamperelaisille. Vasta viime keväänähän Anneli valittiin, 14 muun äänen kokeilijan joukosta Ericssonin tehtailla toimeenpannussa kokeilussa, Porin Neiti Ajaksi, ja nyt hänen äänensä on siis kelpuutettu Tampereellekin. Annelilla on kyllä kaunis ääni ja selvä puhe, joten kyllähän häntä kelpaa kuunnella!

(Satakunnan Kansa 10.1.1951)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Joulukuusi ulos

Joulukuusi säilyi tänä vuonna kauniina aina loppiaiseen saakka, vasta nyt otimme kuusesta koristeet pois ja pistimme taas vuodeksi säilöön. Vähän haikealtahan se joulun loppuminen aina tuntuu, mutta toisaalta se kertoo siitä, että ollaan menossa valoa kohti ja pimein aika on ohi. Tai no ei nyt niin pimeää olekaan, kun maassa on lunta. 

Toivottavasti ehditään tänä talvena vähän hiihtämään. Tuulahan sai  nyt joulupukilta sukset! Ai että hän on niistä ylpeä. Tietysti niitä on jo kokeiltu tässä pihassa ja vähän tuossa Hevostorillakin, mutta nyt pitäisi sitten päästä jo mäkeen!  

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi 1951 alkoi kireässä pakkassäässä

Uusi vuosi vaihtui kireässä pakkassäässä, tämä vuosi 1951. Oli niin kirkasta, että raatihuoneella järjestetty ilotulitus näkyi  hyvin tänne meille saakka.  Mitenkä sitä oikein oppii kirjoittamaan uuden vuosiluvun? Mitähän tänä vuonna tulee tapahtumaan? Sen verran sentään tietää, että minä täytän 25 vuotta, Tuula täyttää neljä ja Penttikin vuoden. Niin ja Olavi pyöreitä, kokonaiset 30 vuotta. Kaupunki kasvaa sekin hurjaa vauhtia, meitä on kuulemma jo melkein 47000. 

(Satakunnan Kansa 2.1.1951)