lauantai 28. marraskuuta 2015

Pikkujouluksi kaitaliina ja luumuviinereitä

Kävin tänään ostoksilla Satakunna Kirjateollisuuden paperikaupassa, siellä kun oli hyvä valikoima koristeita pikkujouluksi. En minä paljoa malttanut ostaa, mutta paperisen, tonttukoristeisen kaitaliinan kuitenkin, jossa on  tonttukuvia molemmissa päissä. Lisäksi ostin sellaisen paperisen taitettavan tonttukoristeen, jossa tontut pitävät toisiaan kädestä ja tanssivat. Voi, kuinka Tuulan silmät loistivat, kun hän näki ne tontut. Niin ja sitten hain Annanleipomosta luumuviinereitä kahvipöytään.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Itsenäisyyspäivän viralliset juhlat aiotaan jättää pitämättä

Tänä vuonna ei Helsingissä aiota järjestää virallista itsenäisyyspäivän juhlaa, kaiketi Mannerheimin alkuvuodesta tapahtuneen kuoleman vuoksi. Kyllä Presidentinlinnassa silti on vastaanotto, mutta ihmisiä on kutsuttu vähemmän kuin tavallisesti. Mitenkä mahtaa Alli Paasikivi  tänä vuonna pukeutua? Luulisi ainakin, että tällaisena surun vuonna hän valitsisi leningin, joka peittää käsivarret. 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lumileikkejä

Toissayönä alkanut ja eilen jatkunut lumipyry tuntuu tänään jo muuttuvan suojakeliksi, harmi. Tuulalla kun oli eilen lumileikeissään niin hauskaa, että tänään heti aamusta ensimmäisenä olisi  pitänyt päästä ulos, ei edes aamiaista hankkinut malttaa syödä. Vielä sentään onnistui lumilyhdyn teko. Ihan litimärkänä tuli sitten sisään, kaikki vaatteet sai vaihtaa, kun sukkanauhojen allakin oli lumipaakkuja.

Pentti oli eilen lumesta ihmeissään, astui askeleen, katsoi taakseen kummastellen takanaan olevaa jälkeä, astui toisen, pysähtyi ja kääntyi. Pieniä ovat ihmeet pienille ihmisille.

torstai 12. marraskuuta 2015

Hieno Porin oluttehtaan konttori

Satakunnan Kansa 11.11.1951
Enpäs ole koskaan tullut katsoneeksi Oluttehtaan konttorirakennusta, vaikka aika usein sen ohi olen kävellyt. Nyt kun siitä oli eilen lehdessä kuva, niin oikein hämmästyin että onko se noin hieno.  Mutta sitä näköjään kävelee tuttuja reittejä ympärilleen katsomatta.   

Tänään teimmekin sitten lasten kanssa oikein pitkän kävelylenkin konttoria katsomaan. Tai no ei nyt pelkästään sitä, ensin kävelimme  leikkimään hotelli Otavan ja teatterin kulmauksessa olevaan leikkipuistoon. Tuulalla oli siellä oikein hauskaa, löysi uuden toverinkin, samanikäisen Liisan. Kun sitten Liisa lähti äiteineen kotiin, malttoi Tuulakin lähteä ja jatkoimme matkaa vielä vähän eteenpäin Annankadulle ja sieltä ohi Oluttehtaan rantaa kohti. Onhan se konttori tietysti moderni, vaikka ennen sotaahan se jo valmistui, mutta ei lainkaan sellainen tylsä laatikko, millaisena olin sitä ajatellut.  Oikeastaan aika tyylikäs!

Siinä vaiheessa Tuula alkoi olla ihan poikki, joten nostin hänet istumaan Pentin vaunujen jalkopäähän ja kävelimme suorinta tietä kotiin, poikkeamatta enää rantaan. Tuula nuokkui puoliunessa, mutta onneksi Pentti ei herännyt, vaan pääsimme ilman suurempia vaikeuksia kotiin.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kesäleikkejä edelleen

Kuiva ja lämmin syksy ovat mahdollistaneet kesäleikkien jatkumisen aina marraskuulle saakka. Tänään oli kyllä jo pikkupakkanen, mutta silti olin tänään Tuulan ja Olavin kanssa raatihuoneen leikkipuistossa ja keinut olivat edelleen paikoillaan. Tai  no ei se puisto ihan raatihuoneen puistossa ole vaan siinä Teatterin ja Hotelli Otavan välisessä kulmassa. 

(Satakunnan Kansa 6.11.1951)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ennätyksellisen kuiva syksy

Ei ihme, että en muista näin kuivaa syksyä, nyt on jo mennyt yli kaksi kuukautta kunnon sateista. Koko kuukaudessa Helsingin seudulla oli satanut vain 3 mm, eikä meillä täällä varmaan sen enempää ole satanut. Maa on aivan rutikuiva ja pölisee. Jossain päin on silti satanut, eli Lapissa ainakin ja Kuusamossa on ollut jo lumi maassa. Mutta täällä meillä ei ole tarvinnut sontikkaa ottaa esiin!  Onhan se tietysti ollut lasten kanssa helpompaa, kun ei ole tarvinnut kurapyykkiä pestä eikä kuivatella märkiä vaatteita hellan reunalla, mutta kyllä nyt jo sadetta kaipaisi.


(Satakunnan Kansa 2.11.1951)