tiistai 27. joulukuuta 2016

Musta joulu

Kylläpä on ollut mustaa ja synkkää tänä jouluna. Vettä on sataa losottanut ja maa on ollut musta. Ei ole paljon haluttanut ulos lähteä, ja sen on sitten kyllä huomannut lapsistakin, ovat olleet melkoisen ritiseväisiä ja rätiseväisiä. Onhan Tuula tietysti ollut ikionnellinen uudesta, silmänsä avaavasta ja sulkevasta nukesta, ja kun sitten hän lopulta suostui antamaan rakkaan mollamaijansa Pentille, rauhoittui Penttikin vähäksi aikaa. Mutta tapanina oli jo pakko lähteä ulos ja puistoon. Raatihuoneen kuusen kauniit valot heijastivat  kaivattua valoa aina leikkipuistoon asti.

Satakunnan Kansa 27.12.1951

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kaupungille komea kuusi

Oltiin tänään lasten kanssa siinä teatterin ja Otavan kulmalla olevassa leikkipuistossa, siinä missä on se leikkitätikin, kun raatihuoneen eteen tuotiin taas kaupungin joulukuusi. Aika hurjalta se näytti, kun sitä pystytettiin, mutta niin vain taitavat miehet sen pystyyn saivat. Täytyy käydä parin päivän päästä katsomassa, josko siihen olisi jo saatu valot. Tällaisena mustana jouluna kaikki valo on kyllä tarpeen.

Satakunnan Kansa 22.12.1951

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Lehdissä on paljon mainoksia


Huomaa kyllä, että pula-aika on helpottamassa, niin paljon on lehdessä mainoksia ja vaikka mitä tarjolla jo. Tai no tavaraa alkaa olla tarjolla, mutta kallista kaikki vielä on, ei sitä rahaa kaikkeen riitä. Ostin muuten Tuulalle sen nuken pään ja nyt olen saanut vartalon ommeltua. Vielä pitää ommella mekko ja kutoa hattu ja tossut. Kyllä se joulupakettiin ehtii. Pentille ei onneksi vielä tänä jouluna tarvitse vielä ostaa lahjaa, ja hyvä niin, kyllä joulu aina kalliiksi tulee, vaikka kuinka yrittäisi olla säästäväinen.

Satakunnan Kansa 18.12.1951


torstai 15. joulukuuta 2016

Satakunnan Kansa 15.12.1951
Onpa hienoa, että kunnalliskotia on kunnostettu ja ajanmukaistettu. Se paikka on minulle ihan tuttu, kun olen siellä useasti käynyt Helmiina-musteria katsomassa. Hyväksi musteri hoitoa kehuu ja ruokakin kuulemma maistuu, on lämmintä ja aina joku juttukaveri. Ei hän ole koskaan mistään valittanut, mutta eihän se ole niin ihme, kun ajattelee, missä hän asui aiemmin. Pieni, kylmä ullakkohuone  ja ulkohuusi pihan perällä, jonka rappuset olivat hänelle jo ihan liian jyrkät. Ei edes kunnon ruuanlaittomahdollisuutta ollut. 

Ai niin no kerran  musteri kyllä vähän mainitsi jälkiruuasta, jota oli tarjottu, se taisi olla viime kesänä. Oli kuulemma tuotu ihan kamalan kylmää puuroa. Kun sitten vähän kyselin asiasta, niin ymmärsin, että mummoille oli vissiin tarjottu jäätelöä! 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Lanttulooraa

Voi, on se niin hyvää se Hillan lanttuloora. Sain taas maistiaisia ja onhan minulla se reseptikin, mutta ei siitä kyllä koskaan tule yhtä hyvää kuin Hillalla.

Lanttuloora
1,5 - 2 kg keitettyjä lanttuja
lantun keitinvettä
kermaa
korppujauhoja
2 kananmunaa
siirappia maun mukaan
suolaa maun mukaan
kardemummaa maun mukaan

pinnalle kanelia ja korppujauhoja  

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukortit postiin viimeistään 21.12.

Täytyy varmaan pian alkaa kirjoittaa joulukortteja, vaikka eihän tässä vielä kiire ole, ehtiväthän ne täällä lähiseudulla postiin vielä 21.12. Eikä meillä nyt muualle lähetetäkään kortteja kuin ihan lähiseudulle, kotiväelle Merikarvialle  ja ehkä sisaruksille.


torstai 1. joulukuuta 2016

Olaville uusi puku

Käytiin tänään katsomassa Olaville uutta pyhäpukua. Vanha puku alkoi jo niin kiiltää takapuolesta ja polvista, että se saa jäädä arkipuvuksi. Käytiin katsomassa monessa paikkaa, ainakin Elpolla, Gösta Ratsulan myymälässä, Tyylimiehessä ja Väinö Vesalla.  Pula-aika tosiaan vähitellen helpottaa, koska kauppoihin on selvästi tullut enemmän vaatteita kuin moneen vuoteen. Mutta vielä ei sitä oikeaa pukua löydetty.
Satakunnan Kansa 1.12.1951


perjantai 25. marraskuuta 2016

Tuulalle nukke jouluksi

Satakunnan Kansa 25.11.1951
Voi kuinka Tuula ihastui tuohonPaperikaupan ikkunassa olleeseen nukkeen, ei olisi millään malttanut lähteä eteenpäin. Vaikka Tuula nyt ei vielä osaa joululahjoja edes odottaa, niin  kyllä minä hänelle silti tuollaisen nuken haluaisin joululahjaksi antaa. Onkohan pää kovin kallis? Eihän meillä leipä leveä ole, kun Olavin poliisinpalkalla yritetään pärjätä, mutta jos nyt kuitenkin sen verran rahaa liikenisi,  että saisin pään ostettua. Tilkkuja minulla on kyllä kotona, niistä saisin ommeltua nukelle sekä vartalon että jonkun mekonkin.  

Satakunnan Museon kokoelmat.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kuivuus tuonut sähköpulan

On kyllä tosiaan ollut kuivaa, kun sähkölaitos kieltää jo jouluvalojenkin sytyttämisen kaduille ja liikkeiden ikkunoihin. Mutta kun vettä ei taida olla normaaleja määriä missään päin maata, paitsi vissiin Kemijoessa.
Satakunnan Kansa 14.11.1951

Satakunnan Kansa 15.11.1951

perjantai 11. marraskuuta 2016

Joulutohina alkaa aina vain aikaisemmin

Tuntuu, että joulutohina alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Tänään huomasin lehdessä jo ensimmäisen joulumainoksen. Onhan tietysti kirjoitettu siitä, saadaanko kauppoihin lainkaan kinkkuja, riisiryynien saatavuudesta ja niin edelleen, mutta että lahjoistakin jo. 

Niin kinkku, ihanhan se on meille sama, saadaanko kinkkua kauppoihin, eihän sitä tämmöisessä tavallisessa perheessä mitään kinkkuja ole pöytään laitettavaksi, hyvä jos maltettaisiin ostaa pieni pala sianlihaa uunissa paistettavaksi!
Satakunnan Kansa 11.11.1951
 

torstai 10. marraskuuta 2016

Nyt sitten tuli hiihtokelit

On tämä ollut kummallinen kesäkausi, kunnolla on tainnut viimeksi sataa huhtikuussa ja vielä lokakuukin oli lähes sateeton. Lehdessä lukikin, että tänä aikana ei ole satanut kuin puolet normaalista sademäärästä.  Nyt sitten marraskuun alkupäivinä tuli saman tien lunta. Eihän nyt tietysti vielä mitään kunnon hiihtokelejä tullut, mutta sen verran kuitenkin, että innokkaimmat lapset kaivoivat jo suksensa esille ja lykkivät pitkin puistoja.

Onhan se ollut toisaalta hienoa, kun koko ajan ei sada, ei vielä syksylläkään ole tarvinnut pitää jatkuvaa lasten kurapyykin liputusta hellankuupalla, mutta onhan tuo luonto ollut lujilla. Ja maanviljelijät, kun sato oli kuivuuden takia paikoin heikko, kaivot alkavat kuivua ja vettä on haettava karjalle kilometrien päästä.  Kyllä nyt jo sadetta kaivattaisiin.

 (Satakunnan Kansa 10.11.1951)

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kyllä on ollut kuiva lokakuu

Onhan se toisaalta hienoa, että on ollut näin lämmin ja kuiva lokakuu, ei ole ollut lasten kanssa sitä iänikuista vaatteiden kuivattelua hellan reunalla eikä sen seurauksena vielä syysflunssaakaan. Mutta kyllä nyt  jo saisi sataakin välillä, tässä kuussa ei ole vissiin tullut kuin pari kolme milliä. Mailla alkavat kaivot  jo  kuivua ja osassa puita lehdet ruskettuivat kuivuudesta,  eivät syksyn takia. 

 (Satakunnan Kansa 2.11.1951)

perjantai 28. lokakuuta 2016

Perhepinnareita

En minä kyllä ymmärrä tuollaisia miehiä, että ensin tekevät lapsia, mutta sitten eivät ota vastuuta niiden elatuksesta. Nytkin on 16 porilaista perhepinnaria passitettu pakkotyölaitokseen, kun ovat yrittäneet kiertää elatusvelvollisuuttaan. Kaikki pinnarit eivät ole edes avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isiä, vaan joukossa on myös isiä, jotka ovat eronneet vaimostaan ja jättäneet lapset vaimon vastuulle. Kyllä pitäisi miehillä olla sen verran selkärankaa, mutta joukossa kuuluu jopa olevan miehiä, joilla on lapsia useammastakin avioliitosta.  

(Satakunnan Kansa 28.10.1951)

torstai 20. lokakuuta 2016

Kahvia ja margariinia

Kuinkahan kauan tämä korttijakelu vielä oikein kestää? Aina pitää seurata että mitä tuotteita saa milloinkin ja millä kortilla, onko se nyt sitten U 63 vai U 66. Vaikka on se nyt jo paljon helpottunut, olihan meillä sota-aikana pahimmillaan 51 erilaista ostokorttia, mikä tarkoitti melkoista kuponkien leikkelyä kaupassa.  Onneksi meillä ei ollut silloin lapsia. Tai no eihän "meitä" edes ollut. Tai no, kyllä me jo välirauhan ainana treffattiin, kun Olavi oli kotilomilla ja sitten kirjoiteltiin, mutta sodan jälkeen me vasta naimisiin mentiin.

Mutta luulisi, että kun sodasta on jo kulunut puolenkymmentä vuotta, olisi säännöstelykin jo loppunut, vaan ei. Nytkin syyskuun 24. päivänä alkanut korttikahvin jakelu päättyi tänään ja seuraava korttikahvin jakelu kupongilla V 21 alkaa 23. lokakuuta ja jatkuu 17. päivään marraskuuta. Annos on 250 grammaa ja hinta 175 mk. Sama se on margariinin kohdalla. Uusi jakelu alkaa 22. päivä tätä kuuta, vaikka vanhakin korttijakelu on vielä voimassa lokakuun loppuun. Margariininkin annos on 250 grammaa. 

(mm. Satakunnan Kansa 20.10.1951)


maanantai 10. lokakuuta 2016

Lavantautirokotuksella

Olin eilen Tuulan ja Pentin kanssa lavantautirokotuksella, sitä kun on täällä Porissa nyt niin paljon liikkeellä, varsinkin täällä V osassa ja sitten joen toisella puolella VIII osassa. Onneksi lääkintöhallituksesta lähetettiin apujoukkoja, eräs neiti Holm,  auttamaan tartuntalähteen selvittämisessä. On käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä tätä tautia esiintyy näin runsaasti täällä meillä. Maitoa ainakin epäillään ja siksi olenkin jo jonkun aikaa keittänyt kaiken maidon. Nyt on luvattu, että parissa päivässä kaikki Porissa myytävä maito saadaan pastöroiduksi.

Ainakin tämä ensimmäinen rokotuskertakävi näppärästi, Penttikään tuskin inahti. No illalla oli molemmilla pientä kuumetta ja kitinää, mutta parempi se kuin että saa tuon kamalan taudin.

Satakunnan Kansa 10.9.1951

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Niin kuin Olavi aina sanoo, kyllä humalaisilla on tuuria

Kyllähän Olavi on aina pruukannut sanoa, että juopoilla on tuuria. Kun tavallinen ihminen putoaa ikkunasta, on usein henki poissa tai ainakin pahat vammat, mutta annas olla, kun on oikein humalassa, niin vaikka kuinka pahalta näyttää, ei usein käy todellisuudessa juuri mitenkään. Niinkuin nyt tuolle raumalaiselle Nyroosille.

Satakunnan Kansa 9.10.1951 

perjantai 23. syyskuuta 2016

Uusi Rosenlewin tehdas nousee Poriin

Tuleepa siitä uudesta Rosenlewin tehtaasta iso, siis siitä, jota nyt parhaillaan rakennetaan joen pohjoisrannalle. Siellä aletaan tehdä ainakin jääkaappeja,  sähköhelloja ja pesukoneita, eli sähkölaitteita, jollaisista meistä suurin osa on toistaiseksi saanut vain haaveilla. Toivottavasti uusi tehdas tuo laitteet hinnoiltaan paremmin tällaisten tavallistenkin ihmisten ulottuville. 

Kaikesta hienoin olisi varmaan jääkaappi. Eihän ruokien säilytys kylmänä vuodenaikana mikään ongelma ole, kuistilla on kylmäkonttuuri ja pahimmilla pakkasilla keittiön konttuurissakin on melkein tarpeeksi kylmä. Mutta nyt taas tänäkin kesänä, varsinkin loppukesän helteillä, kun mitään ei hankkinut saada säilymään. Alustassa, jopa kellarissa oli  yli 15  astetta, eihän siellä mikään säilynyt. Maidot happanivat hetkessä - tulipas paistettua pannukakkua toisenkin kerran - ja muutenkaan ei mitään voinut ostaa kuin enintään päivän tarpeisiin. Kaupassa piti käydä jatkuvasti. 

Onneksi meillä sentään on tuo sähköhella. Kyllä siitä moni on kade, ja onhan se aikamoista ylellisyyttä. Sähkö on kallista, joten ei sitä hellaa kannata turhan päiten käyttää, mutta olisi tainnut jäädä moni pannukakku paistamatta ja maidot menneet haaskuun, jos olisi puuhella pitänyt lämmittää.  

Niin ja pesukone. No, olisihan se hienoa, jos voisi pestä kotona muutakin kuin nyrkkipyykkiä, mutta eihän sellaista voisi tällaiseen puutaloon hankkia. Ensin pitäisi saada kylpyhuone. Ennen kylpyhuonetta haluaisin sisälle WC:n,  kyllä minä pyykillä voin käydä pesutuvassa. 

Korsmanin talon keittiön sähköhella ja keittiön konttuuri.
 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syysmarkkinoilla hiljaista

Olipas torilla hiljaista tänään, vaikka oli syysmarkkinat. Paljon oli kaikkea tarjolla, mutta meitä ostajia vähänlaisesti. Eivät tainneet maaseutulaiset näin kauniilla ilmalla lähteä syyskiireiltään tänne kaupunkiin. Eikä eillä kaupunkilaisillakaan nyt niin runsaasti ole rahaa kukkaroissa, kun juuri pari päivää sitten piti maksaa verot kaupungille. 

Tavaraa kyllä oli, varsinkin omenoita, vaikka vielä osin raakileita. Pieniä krippanoita sai 40 markalla kilon. Puolukoita oli paljon, samoin kurkkuja ja komeita kaaleja.Niin ja erilaisia kotiteollisuuden tuotteita oli tavallista enemmän tarjolla, puuteoksia, kankaanpääläisiä ruojuja, mattoja ja pöytäliinoja. Olen haaveillut ostaa kamariin uuden maton, ja oikein kauniin vaalean karvalankamaton löysinkin, mutta se maksoi 24.000 markkaa, joten vielä jäi ostamatta. 

No, ostin sitten omenoita, niitä pieniä. Ajattelin keittää niistä ehtoosti vielä hilloa yhdessä puolukoiden kanssa. Puolukoitahan meidän ei tarvitse ostaa, kun Olavin äiti on niin innokas marjanpoimija. Kyllähän pelkkä puolukkahillo on hyvää, mutta omena-puolukkahillo hauskaa vaihtelua.  


Omena-puolukkahillo
1 kg puolukoita 
1 kg omenoita
1,5 kg sokeria
pala kanelia
1 dl vettä

Sokeri, vesi ja kaneli keitetään 5. asteen sokeriliemeksi (= kun veteen kastettu lusikka pannaan sokeriliemeen ja sitten taas äkkiä kylmään veteen ja lusikkaan jääneestä sokerista voidaan muodostella pehmeä pyörykkä) ja siihen laitetaan puolukat kiehumaan. Omenat kuoritaan, paloitellaan, siemenkodat poistetaan ja lohkot pannaan suoraan puolukoiden joukkoon. Hillo saa kiehua, kunnes omenalohkot ovat kirkkaat ja hillo läpikuultavaa. 


Jopa näin hijaiselta näytti syysmarkkinoilla. Komeat kaalinkerät odottelivat ostajia ja sinä aikana voivat kauppiaat pitää pientä tupakkaturinaa. 

Mutta syntyihän niitä kauppoja sentään. Esim. tästä korista tekivät herkulliset kaneeliomenat erinomaisesti kauppansa, varsinkin kun hinta oli melko kohtuullinen.
 
(Satakunnan Kansa 15.9.1951; H.Koskimies-E.Somersalo: Keittotaito, 6.painos 1937.)

torstai 8. syyskuuta 2016

Satakunnasta matkailukeskus

Kyllä on jo aikakin, että Satakuntaa nostetaan esille matkailumielessä. Tuntuu, että aina kun Suomen matkailusta puhutaan, jää tämä meidän maakunta kokonaan varjoon. Me satakuntalaiset taidamme olla luonteeltamme vähän kitsaita esittelemään aarteitamme, vaikka onhan meillä nyt vaikka mitä, merenrannikon karuja näkymiä ja  hohtavia hietikoita, lämpimiä sisämaajärviä, jylhiä louhikoita ja laajoja viljelysaukeita. Eikä meiltä suinkaan puutu vanhan kulttuurin muistomerkkejäkään. 

Täytyy kyllä myöntää, ettei sitä itsekään ole tullut omaan maakuntaan paljoa tutustuttua. Tuttu on melkein vain reitti Merikarvialle, me kun Olavin kanssa olemme sieltä kotoisin. Kun siellä menee meren rantaan, niin onhan se meren tuoksu ja tuulen tuiverrus hienoa, mutta paljon muualla ei sitten ole tullut käytyä. 

Olisi kyllä hieno päästä käymään vaikka  Vammalassa,  Pirunvuorella,  kun sanovat, että se on kuin Satakunnan oma Koli. Miltähän se maailma oikein näyttäisikään ylhäältä päin katsottuna? No, ehkä vielä joskus, kun lapsetkin kasvavat. 

(Satakunnan Kansa 8.9.1951)

torstai 1. syyskuuta 2016

Intiaanikesää!

Onpas tämä aikamoinen syyskuun alku, hellettä tänään 27 astetta ja vesi 20-asteista. Alkaa olla jo tukalaa, kun tällaiset säät ovat pian jatkuneet melkeinpä kuukauden verran ja vain jatkuvat eikä sateista ole tietoakaan!

Tuula ja Pentti alkavat olla jatkuvasta kuumuudesta kärttyisiä, nukkuminen kun ei ole näillä säillä helppoa. No, onneksi meillä on tuo Kirjurin Riviera, siellä saavat lapset pulikoida ja  sen jälkeen uni maittaa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Tukkilautat Kokemäenjoella

Ei ihme, että minusta on tuntunut, että tänä kesänä olisi Kokemäenjoessa seilannut enemmän  tukkilauttoja kuin ennen, sillä se ei ollut näköjään pelkkää luuloa, vaan tosiaan, uitettava määrä on ollut 10 prosenttia viime kesää suurempi. Vielä menee silti kuukauden verran, ennen kuin kaikki lautat  ovat päässeet perille joko sahoille tai Kivinin niputuspaikalle.  
(Satakunnan Kansa 26.8.1951)

Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat

tiistai 9. elokuuta 2016

Heinäpouta

Onneksi on ollut näin hienot säät, on saatu heinää hyvin korjattua. Helteiden on luvattu jatkuvankin, vaikka ei sitä heinäpellolla kyllä mitään helteitä kaivata, mutta parempi helle kuin jatkuva sade. Tosin nyt alkaa kyllä jo olla liiankin kuivaa. Hevostorilla nurmi on jo alkanut kuivuuttaan kellastua ja leikkipuistossa hiekka pöllyää. 

Saas nähdä, ehdimmekö me lainkaan heinäpellolle ennen kuin kaikki on jo korjattu. Olavilla alkoi eilen loma ja nyt olemme ihan kohta lähdössä linkkarilla Olavin kotopuoleen, Merikarvialle. Tarkoitus oli osallistua heinän korjuuseen, Tuulakin on jo innolla odottanut pääsevänsä mukaan töihin, laittamaan heinäseipäisiin tappeja! Hikistä hommaahan se heinänkorjuu on, mutta on siellä hienoja hetkiäkin. Kuten silloin kuin vanha emäntä tulee kaffepannun ja tuoreen kakon kanssa pellon syrjään ja saadaan pitää kaffetauko. 
(Kuva: Yksityiskokoelma)

tiistai 2. elokuuta 2016

Suruhetki Porin sillalla

Eilen oli sen  marraskuussa Porin avoinaiselta sillalta jokeen ajaneessa autossa olleen rouvan ruumiinsiunaus. Rouvaa ei ole koskaan löydetty, joten siunaus toimitettiin  murhenäytelmän tapahtumapaikalla sillan pielessä. Se oli kamala juttu. Kovaa vauhtia auto varmaan on ajanut, eihän sitä muuten onnistu ajamaan jokeen, kun silta on auki. Eivätkä ne ajokelitkään marraskuussa niin häävejä olleet. 

(Satakunnan Kansa 2.8.1951) 

torstai 28. heinäkuuta 2016

Outo viljelykasvi on kuulemma syysrypsi

Kävin muutama viikko sitten Nakkilassa ja ihmettelin maanviljelijä L. Peren komeita keltaisena kukkivia peltoja. En muista, että olisin koskaan ennen sellaisia nähnyt, olivat ne niin komea näky. Silloin en saanut selvyyttä, että mitä ne pellot oikein olivat, mutta tänään oli lehdessä asiasta juttua ja selvisi, että se oli syysrypsiä, jota onkin meillä alettu viljellä vasta sotien jälkeen. Sen korjuu on jo aloitettu, ja vaikka onkin ollut tämmöinen vähän viljelykasveja koetellut kesä, varsinkin pitkä kylmä ja kuiva alkukesä, niin sadosta kuuluu tulevan hyvä. On se hienoa, että tulee joitakin tulevaisuuden kasvilupauksia!

(Satakunnan Kansa 28.7.1951)


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kirsikkahilloa

Meillä kasvaa tässä pihalla kaksi kirsikkapuuta. Ne ovat tietenkin vuokraemännän, Fiinan, puita. Hän on saanut jostain aikanaan pari tainta, kuulemma toinen on Arttulan hapan ja toinen joku Fanal. Fiinasta marjat ovat liian happamia, joten hän on sanonut, että saan niitä vapaasti poimia. Minusta ne ovat kyllä oikein maukkaita ja mehukkaita, kunhan niiden antaa kypsyä kunnolla. Jos vaan ehtii ennen räkättejä. Niitä siellä puissa kyllä riittää, oksat heiluvat ja lehdet ovat kirsikkamehusta tahmeita.  

No mutta joka tapauksessa tänään poimin melkein koolillisen ja aion keittää niistä hilloa, se tulee talvella hyvään tarpeeseen. Reksaamalla marjat saisi tietysti pysymään kauniina ja eheinä ja Fiinalla olisi kyllä Rex-kattila, jota saisi lainaksi, mutta siihen tarvittaisiin rex-purkkeja, eikä minulla sellaisia ole, joten teen ihan tavallista hilloa. Fiina tapaa tehdä syksyllä reksattuja omenoita, ne ovat kyllä sellaista herkkua, ja säilyvät vaikka kuinka pitkään.

Kirsikkahillo
2,5 dl  vettä
1  kg   perattuja kirsikoita
1 kg sokeria

Laita vesi ja sokeri kattilaan ja keitä sokeriliemi ensin siirappimaiseksi. Lisää kirsikat ja keitä vartin verran. Anna vetäytyä hetki ja laita puhtaisiin lasipurkkeihin ja vie kellariin.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Saippuaa ja pyykkiä

Saippua on nykyään niin kallista, että kun tänään onnistuin ostamaan hallista kolme kiloa ihraa, päätin, että nyt kyllä keitän itse saipoota. Mailla, varsinkin Olavin kotona, alettiin uudestaan keittää saipoota sota-aikana, kun saippua meni kortille, eikä se mikään amerikan konsti näytä olevan.  Keitän sitä kyllä vasta ylihuomenna torstaina (14.7.), samalla kun olen varannut pyykkipäivän. Tai no varannut ja varannut, saan silloin Fiinalta, vuokraemännältä, lainaksi pyykki-maijaa. Sillä saan Olavin alusvaatteet pyöriteltyä komeasti puhtaaksi. Laitoin maijan jo purseentumaan, se olikin aika ravistunut, mutta eiköhän se taas pidä vettä parin päivän päästä. Jos kaikki ei lähde maijalla, niin sitten pestään vanhalla kunnon pyykkilaudalla.

Suurpyykin, lakanat ja tuukit yms. kävin jo keittämässä pyykkituvassa.  Onneksi on ollut hyviä säitä, viruttaminen pyykkilautalta oli tällä kertaa oikein mukavaa ja vesi lämmintä. Virittelin pihalle pitkät pyykkinarut. Näytti kauniilta, kun puhdaat lakanat liehuivat leppeässä kesätuulessa.   Nyt ne pitäisi vielä kaulata sileiksi. 


Saippua
3 kg ihraa
1/2 kg lipeää
10 l vettä
n. 400 g suolaa 
Laita lipeä (rakeina) alumiiniastiaan. Kaada päälle vähän vettä. Ole varovainen, suojaa silmät ja kädet, sillä astia kuumenee hetkessä polttavaksi, kun lipeä alkaa kuohua.
Kuumenna vesi-ihra -seos kiehuvaksi. Lisää sen jälkeen lipeäliuosta keitokseen vähän kerrallaan. 
Keitä noin kolme tuntia eli kunnes vesi on lähes kokonaan haihtunut tai liuos suopaantunut.
Lisää suola seokseen vasta keittämisen loppuvaiheessa vähän kerrallaan. Suolan ansiosta keitoksen pinnalle erottautuu varsinainen saippua-aines ja pohjalle laskeutuu suopa. Suolan lisäämisen jälkeen lämpö sammutetaan. 
Saippuamassaan voi halutessaan lisätä esimerkiksi laventeliöljyä, tervaa tai puhdasta pihkaa.
Valmis saippuamassa kaihotaan heti reiälliseen, voipaperilla vuorattuun astiaan jäähtymään. Kun saippua on jäähtynyt pari päivää, se voidaan paloitella.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Heinäkuun lapsilisät

Ah, heinäkuu ja lapsilisät! On se kyllä hieno keksintö, ja meille kuulemma Ruotsista tullut. Niitä alettiin maksaa, kun  Tuula oli jo toisella vuodella, taisi olla loppuvuodesta 1948, mutta hyvä niin ja  ne ovat kyllä tarpeeseen tulleet. Aina sitä jokaisen lapsilisän maksukuukautta  odottaa, kun aina on jotain tarpeita lapsille.

Pentin synnyttyä oli vähän vaikea ymmärtää, että milloin sitä oikein maksetaan, kun toiset lapset saivat lapsilisää jo toisella kuukaudellaan, ja Pentti oli jo neljännellä kuulla, ennen sai sitä. Mutta kun hän oli sattunut syntymään  "väärässä" kuussa.  Vaikka me tietysti veimme Pentin kasteelle nykyaikaiseen tapaan nopeasti, koska lapsilisää aletaan maksaa vasta kastamisen jälkeen. Pappi kertoikin, että nykyään ei kasteelle enää tuoda  käveleviä lapsia, koska jos lasta ei ole kastettu puolivuotiaaseen mennessä, ei hän saa lainkaan lapsilisää! 

Niin siis se lapsilisän maksu. Sitä maksetaan neljännesvuosittain ja aina vuosineljänneksen keskimmäisessä kuussa. Ja jos lapsi on syntynyt vuosineljänneksen viimeisessä kuussa, saa hän lapsilisän jo seuraavan neljänneksen keskimmäisessä kuussa. Mutta jos syntyykin vuosineljänneksen ensimmäisessä kuussa, saa lapsilisää vasta seuraavan vuosineljänneksen keskimmäisessä kuussa. Eli jos syntyy joulukuussa, vaikka ihan viimeinen päivä,  saa lapsilisää jo seuraavassa vuosineljänneksessä eli helmikuussa, mutta jos syntyy tammikuussa, niin vasta toukokuussa. 

Niin että olisihan se hyvä, jos lapsen syntymän pystyisi ajoittamaan niin, että lapsi syntyy aina vuosineljänneksen viimeisessä kuussa eli joko maaliskuussa, kesäkuussa, syyskuussa tai joulukuussa, mutta sitä kun ei voi niin vaan suunnitella, ja siksi se Penttikin ehti neljännelle kuulle. Mutta en minä valita, ei voi olla kuin kiitollinen tästä tavasta.

(Naisten maailma N:o 10 * 1954)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pelargoneja

Kävin juhannuksena kahvilla vuokraemäntä Fiinan luona ja sain häneltä kauniin pelakuun alun. Kaunis vaaleanpunainen, kuulemma joku moopakka tai jotain sinne päin. Kummallinen nimi. Fiina oli saanut oman taimensa aikanaan sellaiselta puutarhurilta, joka hoiti sen Ahlströmin neidin, Mairen, tai mikä lie Gullikseeni se nykyään on, huvilan pelakuita talvisin. 


Olen aina luullut, että pelakuita on vaan niitä kirkkaanpunaisia mitä äidilläkin aina oli. Niin ja sitten niitä tuoksuvia, jotka tuoksuu, niinkuin äiti pruukasi sanoa,  ihan kuin saaronin lilja. Mutta kuulemma niitä onkin vaikka minkälaisia.

Niin ja se saaronin lilja, se tarkoittaa kanssa yhtä kukkaa, nimittäin kriinumia. Fiinalla nimittäin oli sellainen kukkimassa. Siinä on iso sipuli ja sellaiset, no, liljamaiset lehdet. Ei se muuten mikään kovin ihmeellinen ole, mutta sitten kun se kukkii, siihen tulee melkein metrin korkuinen kukkavarsi ja sen päähän suuret, kellomaiset kukat, jotka tuoksuvat aivan ihanasti, mutta kylläkin aika voimakkaasti. 

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Juhannus

Jaahas, se on taas kohta juhannus, ja Yyterissä olisi kokkojuhla aattona klo 19.30. Tanssia aamukolmeen de Godzinskyn tahtiin. Uusi lavakin on, entistä 70 % suurempi. Vaan mites sinne tällainen kahden pienen lapsen äiti menee, ja vaikka lastenhoitajan saisikin, niin Olavi on kuitenkin passissa. Eli kaipa me vain käymme Linnainmaan itsepalvelukahvilassa syömässä jäätelöä ja mansikoita. 

Ja tietenkin menemme keskiviikkona förskottijuhannusjuhliin. Siellä saa tehdä itselleen juhannusvihdan, ja mikäs juhannuksen tunnelmaa enemmän toisikaan kuin tuoreen vihdan tuoksu, haitarimusiikki ja kupillinen tuoretta pannukaffeeta. 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Torilla hiljaista

Olipas torilla tänään hiljaista, vaikka oli niin kaunis sää. Tavaraa oli runsaasti, mutta hinnat olivat kyllä osittain tähtitieteelliset, varsinkin tomaateilla, 1500 mk kilo. Ei niitä sillä hinnalla moni osta, varsinkin kun nyt on taas omenoitakin saatavissa. Niin ja komeita 
englantilaisia sipuleita oli tullut, niitä ostin minäkin, 90 markalla kilo.

Kukkien myyjien pöydät todistivat kesän tulleen: oli orvokeita, hajuherneitä ja tietenkin ruusuja. Pienen hajuhernekimpun ostin kamarin pöydälle.

(Satakunnan kansa 8.6.1951)

tiistai 31. toukokuuta 2016

Koululaiset kesälomalle kauniissa säässä

Olipas hienoa, että tähän saakka harmaana ja kylmänä näyttäytynyt kevät tänään näytti kesälomille säntääville lapsille parastaan. Aurinko helotti korkealta sinitaivaalta. Tytöillä oli uudet heleät  kesämekot päällään ja kauniit rusetit leteissään, pojilla tukka siististi suittuna ja lyhythihaiset paidat. Oltiin juuri lasten kanssa Cygnaeus-koulun edustalla, kun koululaiset kirmasivat koulusta ulos, osa riemuissaan todistuksiaan heilutellen, osa totisina, kun ei tullutkaan vielä vapautta vaan ehtojen lukua. Kaiketi siellä jokunen luokalleenkin jäi.

Jo joutui armas aika kaikui  Cygnaeuksen koulun juhlasalissa. (Satakunnan Kansa 1.6.1951)

Kukkia opettajalle. (Satakunnan Kansa 1.6.1951)  


perjantai 27. toukokuuta 2016

Kala tavallista kalliimpaa

Ei ihme, että minusta kala on ollut kallista. Vaikka enhän minä tarkkoja hintoja aiemmilta vuosilta niin muista,  mutta näköjään kala on tosiaan kalliimpaa kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Koska tämä kevät on ollut pikkeuksellisen kylmä, on kalaa saatu paljon vähemmän kuin normaalisti. Siikaa on kyllä saatu, mutta ne ovat olleet tavanomaista pienempiä, eikä silakkaa ole saatu lainkaan tavalliseen malliin, ei edes Merikarvialla. 

"Kustaan lahnan" voi silti hyvinkin olla vielä luvassa, jos vaan säät lämpenevät, sillä silloin nuo suuret lahnat nousevat pyyntivesille. 

(Satakunnan Kansa 27.5.1951)

torstai 19. toukokuuta 2016

Uusia ylioppilaita

Aika monta uutta valkolakkia tuli Poriin tänä keväänä, 81 kaikkiaan, 18 reputti. Eniten kirjoittaneita ja reputtaneita oli yhteiskoulussa. Siellä kirjoituksiin osallistui 50 abiturienttia, joista 13 reputti, pahimpana kompastuskivenään ruotsin kieli. 

Yhtään ihan tuttua ei kirjoittaneiden listalta löytynyt, mutta Merikarvialta, ihan siitä Olavin kotopaikan naapurista yhden sahan työmiehen, Salon Niilon Arvo -poika pääsi ylioppilaaksi, yhteislyseosta. Se onkin kuulemma taitava poika kirjoittamaan. 

Harvemminhan ne työmiesten tai muiden tavallisten ihmisten lapset ylioppilaaksi asti pääsevät käymään, ainakaan vielä.  Mitenkäköhän silloin on asiat, kun Tuula ja Pentti ovat siinä iässä?  Ai että, olisipa se hienoa, jos meidän Tuula saisi laskea valkolakin kutreilleen - niin milloin se olisikaan - olisikohan se sitten 1965 vai 1966. Tai jos hän menisi tyttölyseoon, niin vuotta myöhemmin.  No tietysti täytyy olla lukupäätäkin, mutta kyllä tuo Tuula on sen verran välkky tyttö, että siitä ei varmaan tule ongelmia. Pentistä ei nyt vielä osaa sanoa, vasta tapailee ensimmäisiä sanojaan.

(Satakunnan Kansa 19.5.1951)

torstai 12. toukokuuta 2016

Onko meitä porilaisia 43137 vai lähes 47000

Mitenkäköhän se vuodenvaihteen väestönlaskenta oikein suoritettiin, kun sen mukaan meitä porilaisia olisi vain 43137, vaikka kirkonkirjojen mukaan meitä pitäisi olla jo likipitäen 47000. No joka tapauksessa melkoisen suureksi on tämä kaupunki jo kasvanut. Siis ajatella, 20 vuotta sitten, siis kun olin ihan pikkutyttö, asui täällä vain knaftit 16000 ihmistä eikä meitä 10 vuotta myöhemminkään ollut vielä kuin parikymmentätuhatta, mutta nyt siis jo yli kaksinkertainen määrä!


(Satakunnan Kansa 12.5.1951; Satakunnan Museo, teollisuustyön jäljillä -sivusto)



















































































sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Poliiseille uusi virka-asu

Ovatpa nuo poliisien uudet, ensi kuun alusta voimaan tulevat virka-asut hienot, ja paljon mukavammat ja käytännöllisemmät. Olavi on aina valitellut näiden vanhojen  kova- ja korkeakauluksisten takkien kauluksia, ne ovat hiertäneet kaupaa varsinkin silloin, kun on joutunut tekemään toimistotöitä. Uusissa takeissa on avoin kaulus ja onhan se muutenkin paljon parempi. Saas silti nähdä, kauanko nämä vanhat säilyvät uusien rinnalla! 

(Satakunnan Kansa 8.5.1951)

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Valkolakkeja, ilmapalloja, vappuviuhkoja

Onpas tänään kaunis vappusää, ei ihme, että väkeä oli kokoontunut Raatihuoneelle sankoin joukoin kuuntelemaan Porin Mies-Laulun komeita lauluesityksiä. Aurinko helotti ihan täydeltä taivaalta ja monilla tytöillä oli jo paljaat sääret, vain polvisukat jalkojen suojana.  

Karnevaalia olivat tietysti monet viettäneet jo eilen illalla ja Olavin mukaan aika moni vielä pitkälle auringon nousun jälkeenkin, mutta tunnelma oli ollut enemmänkin riehakas kuin remuava, joten vaikka Olavi olikin yön töissä, oli yö ollut melko rauhallinen. Oikeastaan kuulemma vain ne tavallisesti muutenkin putkaan joutuvat viettivät vappuyötään putkassa!

(Satakunnan Kansa 3.5.1951)

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vai että isoäidin aikaiset hatut nyt muotia

Kukkua kanssa, en minä kyllä mitään mummun hattua päähäni pistä. Tai no, eihän meidän mummulla kyllä koskaan hattua ollut, arkena liinanen päässä ja pyhisin pyhäliinanen. Mutta mummu olikin mummu, tai tietysti isän äiti fammu, ei mikään isoäiti.  

Mutta totta puhuen, uusi hattu olisi kyllä hieno saada vapuksi. Nyt se kuuluu kuulemma laittaa vaakasuoraan ja otsalle. Tai sitten se voi olla pillerirasia, matala ja litteä baretti tai kolmionmuotoinen, soikea tai leveälierinen hattu. Kellohattujakin on taas, jopa kaksinkertaisin tai aaltoilevin lierein. Ai että tuollainen aaltoilevalierinen hattu olisi niin kiva, ja vielä muotiväreissä, kuten musta-keltaisena.  

(Satakunnan Kansa 22.4.1951)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Toinen kevään merkki: pahat kevättulvat

Kävin tänään jokirannassa katsomassa, kun Olavi kertoi, että Kokemäenjoki tulvii jo. En olisi sitä oikein vielä odottanut, kun jäät ovat vielä olleet aivan kiinteät eikä lasku-uomiin siten ole vielä päässyt muodostumaan patoja. Mutta tässä kaupungin rannassakin vesi oli jo toista metriä korkeammalla kuin normaalisti. Kalaholma on kuulemma aivan saarroksissa, ja Hyvelän ja Ruosniemen viikit kuin iso järvi.  Kaiketi tuo tulva sitten tällä kertaa johtuu siitä, että talven lumisateet jatkuivat niin poikkeuksellisen pitkään ja runsaina. Joen toisella puolella, siinä pumpulitehtaan vieressä, on vesi jo noussut viemäreistä talojen kellareihein. Saas nähdä, miten täällä viidennessä osassa tänä vuonna käy, ainakin Herralahdessa voisi jo melkein soudella. No, ei ne pahimmatkaan tulvat tänne Hevostorin laitaan ole pruukanneet nousta,  mutta tuolla Varvinkadun alkupäässä kylläkin.

(Satakunnan Museon haastattelut; Satakunnan Kansa 15.4.1951)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Varma kevään merkki: hyppynaru

Tänään näin jo yhden varmimmista kevään merkeistä:  lapset olivat hakeneet hypinnarun esiin ja hyppivät kuivalla katukäytävällä innoissaan. Joillakin oli puolikengät jalassa ja osa oli jo riisunut päällystakinkin pois. Se on kyllä vähän turhan aikaista, kun kadun vierellä on vielä lumikinokset. Mutta kyllä minä itsekin muistan, kuinka hienolta tuntui, kun kevätaurinko alkoi lämmittää niin paljon, että alkoi uskoa sen kesän kohta koittavan pitkän pimeän talven jälkeen. Olihan se kunnon talvi lumihankineen ja hiihtolenkkeineen hieno, mutta tämä märkä väliaika ei niinkään. 

(Satakunnan Kansa 3.4.1951)

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kelirikkoaika

Keväiset säät ovat lopultakin tulleet ja sen myötä kylläkin myös kelirikko. Vaikka yöpakkasia on edelleen ollut, päivisin aurinko sulattaa jään ja lumen sohjoksi ja kastelee kengät märiksi. Joten aina kun tullaan ulkoa Tuulan ja Pentin kanssa, saan laittaa suurin piirtein kaikki heidän vaatteensa hellan kuupan reunalle kuivumaan. Meille aikuisille on sentään kalosseja kenkien suojaksi, mutta vaikka kuinka smörjaisin lasten kenkiä, menee niistä aina vesi läpi. No Pentti nyt ei vielä paljoa kävele, mutta kyllä hänkin silti aina hankkii onnistua johonkin kuralätäkköön pyllähtämään.

Kadut alkavat olla tosiaan aika lumettomia, ei taida enää montaa päivää päästä Porissa rekipeleillä kulkemaan.
Yrjönkatu kirkkopuiston kohdalla. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat. Julkaistu Satakunnan Kansassa 1.4.1951

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Taas lumipyry

Koskahan se kevät oikein tulee? Taas tänään on pyryttänyt niin ankarasti, joten kaiketi kaupunki taas huomisaamuna laittaa lumiaurat liikenteeseen, tänään niitä ei vielä ole näkynyt. No, lumi on siinä mielessä kyllä hyväksi, että katujen pinnat eivät kärsi niin paljon. Mutta talonomistajat ovat saaneet levittää hiekkaa jalkakäytäville toisenkin kerran ja kaupungin normaalitalven hiekoitushiekkamäärä, 100 kuormaa, on tänä vuonna kuulemma loppunut jo helmikuussa. Sanovat, ettei lumen tulo tai hiekottamistarve ole vieläkään loppumassa. Yleensä hiekottamisen on sentään saanut lopettaa jo maaliskuun puolivälissä. Huh. Kyllä sitä kevättä jo odottaa!

(Satakunnan Kansa 25.3.1951)

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mämmiä ja makeisia pääsiäiseksi

Kävin varaamassa pääsiäiseksi mämmiä Holmlundilta, ja siellä oli oikein jono. Kyllähän minäkin silloin ensimmäisenä naimisiin menon jälkeisenä pääsiäisenä tein itse mämmiä, mutta ei se täällä kaupunkilaisolosuhetissa oikein onnistunut, joten sittemmin olen sitä aina ostanut. Lapsille ostin vähän makeisia, niitä olikin nyt tarjolla paljon enemmän kuin vielä viime vuonna. Alkaisikohan pahin elintarvikepula vähitellen helpottaa.  

(Satakunnan Kansa 21.3.1951)

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Lumen poisto jalkakäytäviltä tänä talvena tullut kalliiksi

Kyllä tänä talvena on sitten satanut lunta, en muista hetkiin vastaavaa. Lapsille on tietysti ollut hienoa, kun on päässyt kelkkamäkeen ja onhan Tuula niillä Martilta perityillä suksilla jo hiihtääkin yrittänyt.  Niin ja mailla, kuten nyt Olavin kotona, lumesta on ollut jopa hyötyä, kun on saatu metsänajot suoritettua.

Mutta kaupungissa on lumi tullut kalliiksi talonomistajille. Ei nimittäin riitä, että talonomistaja pitää jalkakäytävänsä puhtaana lumesta, vaan lumi on poistettava myös kadulta aina puoleen väliin ajorataa.  Vaikka meillä onkin tässä aika iso piha, on lunta on tullut niin paljon, ettei sinne enää hanki mahtua, joten jos talvi ei pian lopu, joutuu vuokraemäntä, Aallon Fiina, pian tilaamaan lumien kuljetuksen. Se ei ole halpaa huvia se. 

(Satakunnan Kansa 15.3.1951)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

"Pikku naisia" tulossa elokuvana Poriin

Voih, iki-ihana Pikku naisia on tulossa elokuvana Poriin nyt keväällä. Luin sitä kirjaa tyttöikäisenä vaikka kuinka monta kertaa - eikä siitä niin pitkää aikaa ole, kun sen taas kerran luin.  Elokuvassa Janet Leigh esittää perheen vanhinta siskoa, kilttiä ja äidillistä Megia, June Allyson poikamaista Jo'ta, suosikkiani. Suloisen Bethin, jonka kuolemaa tulirokkoon joka kertaa kirjaa lukiessani itken, esittää Margaret O'Brian ja nuorinta, turhamaista Amya Elizabeth Taylor.  Niin ja Laurieta, jonka kanssa Jon olisi minusta kyllä pitänyt mennä naimisiin, esittää Peter Lawford. Sitä elokuvaa on päästävä katsomaan, ja Olavi saa olla lapsenvahtina. 

(Satakunnan Kansa 8.3.1951; Wikipedia)

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Laduilla oli eilen 322 kansakoululaista

Ei ihme, että linja-autossa oli eilen säpinää, kaikkiaan 322 kansakoululaista oli aamulla matkalla Friitalaan hiihtokisoihin. Poikien joukkueita oli kaikkiaan 21, tyttöjen 20, koska Kullaalta ei oltu saatu kasaan kuin poikajoukkue. 
Satakunnan Kansa 4.3.1951

torstai 3. maaliskuuta 2016

Kansakoululaiset hiihtokilpailut Friitalassa

Lähdimme tänään lasten kanssa aamupäivällä Nakkilaan Selma-tädin luo. Linja-auto oli aivan täynnä koululaisia ja suksia ja sauvoja ja jännittyneitä ilmeitä. Mietin vähän, että mista oikein mahtoi olla kyse, mutta kyllähän se siitä puheenpälpätyksestä pian kävi ilmi. Friitalassa pidettäisiin Porin ja Porin tarkastuspiirin kansakoulujen väliset hiihtokilpailut, joihin oli tulossa koululaisia 18 kunnasta. Erityisesti poikia tuntui jännittävän koulujen välinen viestinhiihto. Hiihtokeli näytti ainakin ihan hyvältä, mitä nyt aurinkoisilla joentörmillä aurinko oli jo lämmittänyt lunta. 

(Satakunnan Kansa 4.3.1951) 

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Riksi uudeksi Suomen rahayksiköksi

Höpö höpö, ettäkö riksi Suomen markan uudeksi yksiköksi - 100 markkaa = 1 riksi? Näin ovat kuulemma pankkivaltuusmiehet päättäneet. Täytyi oikein katsoa että onko karkauspäivä, ei noin hullua voida ehdottaa. No, ei se taida ihan heti muuttua, kun markan arvokin pitää ensin saada vakaannutettua.

(Satakunnan Kansa 28.2.1951) 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Ei kuumaa tuhkaa varastoon!

Olavi tuli tänään ihan savulta haisevana kotiin. Hän oli joutunut lähtemään Noormarkkuun saakka virkatehtäviin, kun Noormarkun pappilan ulkorakennuksissa oli syttynyt iso tulipalo. Porista sammuttamassa olivat sekä vakinainen palokunta että VPK:n iskujoukko. 

Ulkorakennus oli palanut kokonaan, siinä menivät heinä- ja työkalusuuli, navetta, talli ja aitta, autotalli ja luhti. Sauna saatiin pelastettua ja estettyä myös tulen leviäminen Ahlstöm-yhtymän taloon, jonka asukkaat olivat jo joutuneet pelastautumaan ulkosalle. 

Pappila itse ei kuulemma ollut vaarassa, koska tuuli  vei liekit toiseen suuntaan. Niin kova oli tuli kuitenkin ollut, että jopa se osa, joka ulkorakennuksessa oli hirttä, oli lopulta syttynyt tuleen. Kuten kaikki tietävät, hirsiseinä ei helpolla syty, mutta tietysti jos kaikki ympärillä liekehtii tulimerenä, niin syttyyhän se hirsikin sitten lopulta.

Mutta kyllä minä ihmettelen ihmisten tyhmyyttä, taaskin oli tämä palo Olavin mukaan syttynyt siksi, että oli viety kuumia tuhkia varastoon. Niinkuin siitä ei olisi toisenkin kerran kirjoitettu ja varoitettu ja puhuttu, että vaikka tuhkat kuinka näyttävät sammuneilta, voi niissä yllättävän pitkään olla kipinöitä. 

(Satakunnan Kansa 21.2.1951)

torstai 11. helmikuuta 2016

Miehiä takaisin metsätöistä Ruotsista

Jaahas, pianpa ensimmäiset Ruotsiin metsätöihin lähteneistä 29 porilaismiehestä palasivat takaisin, vaikka vasta tämän kuun alussa sinne lähtivät. Parempien tienestien perään ja työttömyyskortistosta sinne lähdettiin, mutta melkein heti jo lähes puolet palasi. Miehet väittivät, että heille oli jätetty vain puhdistushakkuita, joista ei tienestiä jäänyt jäljelle sen vertaa, että tupakkaa olisi saanut ostettua. Ehkä heillä oli huonoa tuuria hakkuupalstojen suhteen ja parempaahan heille kuulemma oli luvattu, mutta miehet eivät jääneet sitä odottelemaan. Tiedä sitten, mikä on tosi, kun suurin osa muista 600 sinne lähteneestä miehestä on ollut työhönsä, palkkaansa ja olosuhteisiinsa tyytyväisiä. 

(Satakunnan Kansa 11.2.1951)

torstai 4. helmikuuta 2016

Mannerheimin hautajaiset

Tänään on ollut niin raskas päivä. Olen koko päivän istunut radion vieressä kuuntelemassa lähetystä Mannerheimin hautajaisista Helsingin Suurkirkosta. Tuula on ihme kyllä leikkinyt nätisti itsekseen ja jopa vähän Pentin kanssa, vaistonnut varmaan, että äiti on nyt vähän toistaitoinen. Olisihan täällä Porissa ollut kirkossa muistojumalanpalvelus, mutta en minä sinne olisi lasten takia päässyt,  ja  niitä oikeita hautajaisia oli kuitenkin juhlallista kuulostella.

Radiossa kerrottiin, että Helsingissä oli kaduilla surusaattoa seuraamassa yli 100.000 ihmistä, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo aamuvarhaisesta ja saattokulkueen reitin varrelta kaikken kahviloiden ikkunapöydät varattu jo viikko sitten.  Haudalla laskettiin olleen 30.000 henkeä; varmaan eivät kaikki kyllä hautaanlaskua päässeet todistamaan, on se sellainen väkimäärä.  

Puhemies Fagerholmin puhe suurkirkossa ylisti Mannerheimiä minusta kyllä vähän liikaakin:  "Loistavana tulee hänen nimensä säilymään sotilaallisten mainetekojen historiassa, mutta ylevän kunniapaikan on aikakirjoissa saava hänen rauhantyönsä valtiomiehenä".  En minä ihan usko, että Mannerheimia vieläkään "koko kansa jumaloi", sen verran kovat arvet sisällissota jätti, mutta kyllähän hän, sisällissodan valkoinen kenraali, teki sitten väsymättä työtä sovinnon ja yhteisymmärryksen luomiseksi. 
 
(Satakunnan Kansa 4.2.1951, 5.2.1951)

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kouluruokaa Porissa 3940 kansakoululaiselle

On se hienoa, että kaikki kansakoululaiset saavat nykyään ilmaisen  kouluruuan, se auttaa niin monen koulunkäyntiä. Vaikkei kouluruokaa silloin vielä tarjottu, kun itse kävin kansakoulua, eikä sitä rahaa paljoa ollut, mutta aina sen verran, että aina oli leipää ja voita sekä maitopullo villasukassa, mutta oli monia, joilla ei mitään eväitä ollut. Eikä aina välttämättä kotonakaan ollut ollut aamulla mitään syötävää. Kamalaa oli niitä omia eväitä sitten syödä, kun toiset katsoivat vieressä. Jossain vaiheessahan sitten alettiin kait vähävaraisimmille jakaa maksutta lämmintä ruokaa koulupäivän aikana, mutta en kyllä muista, että  vielä silloin kun itse olin kansakoulussa. Mutta ei sekään varmaan kaikilta osin niin hääviä ollut, sillä vaikka saikin vatsaansa täytettä, samalla selvästi osoitettiin, että on köyhä.

Eli oli se hieno asia sitten kun kaikille kansakoululaisille alettiin tarjota ilmainen kouluruoka ja Porissa jo ennen kuin se tuli lakisääteiseksi, joka tapahtui kuulemma vuonna 1943. Kaikissa kansakouluissa on oma keittola, paitsi Linnankadun koulussa, ja oikein hyvältähän tuo lehdessä tänään mainittu ruokalistakin kuulostaa: maanantaina velliä, tiistaina lihakeittoa, keskiviikkona hernekeittoa, torstaina velliä, perjentaina lihakeittoa ja lauantaina puuroa.

(Satakunnan Kansa 31.1.1951; Satakunnan Museon haastattelut)


 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pesukone lainaan

Kävin tänään kotitalouslautakunnassa kysymässä, josko sitä pesukonetta saisi lainaksi, kun pyykin pesu näin talvella on niin raskasta.  Onhan tässä omassa pihassa tuo Toivolan sauna, jossa voi käydä nyrkkipyykkiä pesemässä,  mutta vaikka siellä onkin pata, jossa voi lämmittää vettä, ei se ole kunnon pyykkitupa pyykkipatoineen ja -paljuineen. Mutta vaikkei lautakunnan koneelle oteta enää varauksia kuin kuukaudeksi kerrallaan, on tämä kuukausi tietenkin jo täynnä, vaikka nykyään kuulemma pyritään siihen, että kone ehtii samana päivänä kahteen paikkaan lainaan. Joten kävin sitten varaamassa Vainiomäeltä pesutuvan Hevostorin toiselta puolelta ensi maanantaiksi, kun Olavilla on vapaapäivä, saa tulla auttamaan kantamisessa.  Tai ainakin katsoa Tuulan ja Pentin perään.

(Satakunnan Museon arkisto; Satakunnan Kansa 25.1.1951) 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Onpa hyvä, että Olavi on poliisina täällä kaupungissa eikä Mäntyluodossa saati Räpsöössä

Ei Olavi ihan turhaan ole puhunut, että Porissa on kaupunkialueella parempi olla poliisina kuin Mäntyluodossa tai Reposaarella. Nimittäin täällä kaupungissa ei ollut  tapahtunut yhtään rikosta, jossa olisi tehty väkivaltaa tai muuta haitantekoa virkamiehelle, kun Räpsöössä ja Mäntyluodossa niitä oli kuusi. Kaikki 6  lievää pahoinpitelyä ovat myös Reposaaren ja Mäntyluodon kontolla

Mutta oli viime vuonna vaan melkoinen määrä järjestyspoliisin puuttumista tarvinneita rikkomuksia, kaikkiaan 4274. Ja kuinkas muuten, suurin osa juopuneiden aiheuttamia.  Itse kaupungissa juopuneita otettiin kiinni 2482 henkilöä, joista syytteeseen joutui 966. Koko kaupungin alue kun otetaan huomioon, oli juopumusrikkomuksia 3347. Että kyllä on Olavi saanut tarpeekseen olla juoppojen kanssa tekemisissä!

(Satakunnan Kansa 20.1.1951)

torstai 14. tammikuuta 2016

Onpa Pohjois-Koreassa kamala tilanne

Jos ei elämä täällä kotimaassakaan aina niin helppoa ole, on pulaa vielä melkeinpä kaikesta tai ainakin kaikki on kovin kallista, mutta on meillä ainakin nykyään turvallista, toisin kuin monessa muussa paikkaa maailmassa. Niin kuin nyt Pohjois-Koreassa, jossa raukat joutuvat kahlaamaan jäisessä vedessä pakoon kiinalaisia kommunistilaumoja.
Satakunnan Kansa 13.1.1951
Vaikka sodan loppumisesta on jo vuosia aikaa, niin eihän sitä pelkoa ja ahdistusta unohda. Olavikin  oli rintamalla, mutta hän sentään selvisi sodasta, toisin kuin moni lapsuudenystävä Merikarvialta ja tuttava täältä Porista.

Täällä Porissa pääsimme aika vähällä, talvisodan pommituksia lukuunottamatta, toisin kuin monessa muussa paikassa. Sodan loppuvaiheessa ainakin puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon, karjalaiset jo toisen kerran. Lapista Ruotsiin paenneet saivat sentään palata, vaikka koteja ei juurikaan jäljellä ollut.