sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Riksi uudeksi Suomen rahayksiköksi

Höpö höpö, ettäkö riksi Suomen markan uudeksi yksiköksi - 100 markkaa = 1 riksi? Näin ovat kuulemma pankkivaltuusmiehet päättäneet. Täytyi oikein katsoa että onko karkauspäivä, ei noin hullua voida ehdottaa. No, ei se taida ihan heti muuttua, kun markan arvokin pitää ensin saada vakaannutettua.

(Satakunnan Kansa 28.2.1951) 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Ei kuumaa tuhkaa varastoon!

Olavi tuli tänään ihan savulta haisevana kotiin. Hän oli joutunut lähtemään Noormarkkuun saakka virkatehtäviin, kun Noormarkun pappilan ulkorakennuksissa oli syttynyt iso tulipalo. Porista sammuttamassa olivat sekä vakinainen palokunta että VPK:n iskujoukko. 

Ulkorakennus oli palanut kokonaan, siinä menivät heinä- ja työkalusuuli, navetta, talli ja aitta, autotalli ja luhti. Sauna saatiin pelastettua ja estettyä myös tulen leviäminen Ahlstöm-yhtymän taloon, jonka asukkaat olivat jo joutuneet pelastautumaan ulkosalle. 

Pappila itse ei kuulemma ollut vaarassa, koska tuuli  vei liekit toiseen suuntaan. Niin kova oli tuli kuitenkin ollut, että jopa se osa, joka ulkorakennuksessa oli hirttä, oli lopulta syttynyt tuleen. Kuten kaikki tietävät, hirsiseinä ei helpolla syty, mutta tietysti jos kaikki ympärillä liekehtii tulimerenä, niin syttyyhän se hirsikin sitten lopulta.

Mutta kyllä minä ihmettelen ihmisten tyhmyyttä, taaskin oli tämä palo Olavin mukaan syttynyt siksi, että oli viety kuumia tuhkia varastoon. Niinkuin siitä ei olisi toisenkin kerran kirjoitettu ja varoitettu ja puhuttu, että vaikka tuhkat kuinka näyttävät sammuneilta, voi niissä yllättävän pitkään olla kipinöitä. 

(Satakunnan Kansa 21.2.1951)

torstai 11. helmikuuta 2016

Miehiä takaisin metsätöistä Ruotsista

Jaahas, pianpa ensimmäiset Ruotsiin metsätöihin lähteneistä 29 porilaismiehestä palasivat takaisin, vaikka vasta tämän kuun alussa sinne lähtivät. Parempien tienestien perään ja työttömyyskortistosta sinne lähdettiin, mutta melkein heti jo lähes puolet palasi. Miehet väittivät, että heille oli jätetty vain puhdistushakkuita, joista ei tienestiä jäänyt jäljelle sen vertaa, että tupakkaa olisi saanut ostettua. Ehkä heillä oli huonoa tuuria hakkuupalstojen suhteen ja parempaahan heille kuulemma oli luvattu, mutta miehet eivät jääneet sitä odottelemaan. Tiedä sitten, mikä on tosi, kun suurin osa muista 600 sinne lähteneestä miehestä on ollut työhönsä, palkkaansa ja olosuhteisiinsa tyytyväisiä. 

(Satakunnan Kansa 11.2.1951)

torstai 4. helmikuuta 2016

Mannerheimin hautajaiset

Tänään on ollut niin raskas päivä. Olen koko päivän istunut radion vieressä kuuntelemassa lähetystä Mannerheimin hautajaisista Helsingin Suurkirkosta. Tuula on ihme kyllä leikkinyt nätisti itsekseen ja jopa vähän Pentin kanssa, vaistonnut varmaan, että äiti on nyt vähän toistaitoinen. Olisihan täällä Porissa ollut kirkossa muistojumalanpalvelus, mutta en minä sinne olisi lasten takia päässyt,  ja  niitä oikeita hautajaisia oli kuitenkin juhlallista kuulostella.

Radiossa kerrottiin, että Helsingissä oli kaduilla surusaattoa seuraamassa yli 100.000 ihmistä, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo aamuvarhaisesta ja saattokulkueen reitin varrelta kaikken kahviloiden ikkunapöydät varattu jo viikko sitten.  Haudalla laskettiin olleen 30.000 henkeä; varmaan eivät kaikki kyllä hautaanlaskua päässeet todistamaan, on se sellainen väkimäärä.  

Puhemies Fagerholmin puhe suurkirkossa ylisti Mannerheimiä minusta kyllä vähän liikaakin:  "Loistavana tulee hänen nimensä säilymään sotilaallisten mainetekojen historiassa, mutta ylevän kunniapaikan on aikakirjoissa saava hänen rauhantyönsä valtiomiehenä".  En minä ihan usko, että Mannerheimia vieläkään "koko kansa jumaloi", sen verran kovat arvet sisällissota jätti, mutta kyllähän hän, sisällissodan valkoinen kenraali, teki sitten väsymättä työtä sovinnon ja yhteisymmärryksen luomiseksi. 
 
(Satakunnan Kansa 4.2.1951, 5.2.1951)