perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vai että isoäidin aikaiset hatut nyt muotia

Kukkua kanssa, en minä kyllä mitään mummun hattua päähäni pistä. Tai no, eihän meidän mummulla kyllä koskaan hattua ollut, arkena liinanen päässä ja pyhisin pyhäliinanen. Mutta mummu olikin mummu, tai tietysti isän äiti fammu, ei mikään isoäiti.  

Mutta totta puhuen, uusi hattu olisi kyllä hieno saada vapuksi. Nyt se kuuluu kuulemma laittaa vaakasuoraan ja otsalle. Tai sitten se voi olla pillerirasia, matala ja litteä baretti tai kolmionmuotoinen, soikea tai leveälierinen hattu. Kellohattujakin on taas, jopa kaksinkertaisin tai aaltoilevin lierein. Ai että tuollainen aaltoilevalierinen hattu olisi niin kiva, ja vielä muotiväreissä, kuten musta-keltaisena.  

(Satakunnan Kansa 22.4.1951)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Toinen kevään merkki: pahat kevättulvat

Kävin tänään jokirannassa katsomassa, kun Olavi kertoi, että Kokemäenjoki tulvii jo. En olisi sitä oikein vielä odottanut, kun jäät ovat vielä olleet aivan kiinteät eikä lasku-uomiin siten ole vielä päässyt muodostumaan patoja. Mutta tässä kaupungin rannassakin vesi oli jo toista metriä korkeammalla kuin normaalisti. Kalaholma on kuulemma aivan saarroksissa, ja Hyvelän ja Ruosniemen viikit kuin iso järvi.  Kaiketi tuo tulva sitten tällä kertaa johtuu siitä, että talven lumisateet jatkuivat niin poikkeuksellisen pitkään ja runsaina. Joen toisella puolella, siinä pumpulitehtaan vieressä, on vesi jo noussut viemäreistä talojen kellareihein. Saas nähdä, miten täällä viidennessä osassa tänä vuonna käy, ainakin Herralahdessa voisi jo melkein soudella. No, ei ne pahimmatkaan tulvat tänne Hevostorin laitaan ole pruukanneet nousta,  mutta tuolla Varvinkadun alkupäässä kylläkin.

(Satakunnan Museon haastattelut; Satakunnan Kansa 15.4.1951)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Varma kevään merkki: hyppynaru

Tänään näin jo yhden varmimmista kevään merkeistä:  lapset olivat hakeneet hypinnarun esiin ja hyppivät kuivalla katukäytävällä innoissaan. Joillakin oli puolikengät jalassa ja osa oli jo riisunut päällystakinkin pois. Se on kyllä vähän turhan aikaista, kun kadun vierellä on vielä lumikinokset. Mutta kyllä minä itsekin muistan, kuinka hienolta tuntui, kun kevätaurinko alkoi lämmittää niin paljon, että alkoi uskoa sen kesän kohta koittavan pitkän pimeän talven jälkeen. Olihan se kunnon talvi lumihankineen ja hiihtolenkkeineen hieno, mutta tämä märkä väliaika ei niinkään. 

(Satakunnan Kansa 3.4.1951)

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kelirikkoaika

Keväiset säät ovat lopultakin tulleet ja sen myötä kylläkin myös kelirikko. Vaikka yöpakkasia on edelleen ollut, päivisin aurinko sulattaa jään ja lumen sohjoksi ja kastelee kengät märiksi. Joten aina kun tullaan ulkoa Tuulan ja Pentin kanssa, saan laittaa suurin piirtein kaikki heidän vaatteensa hellan kuupan reunalle kuivumaan. Meille aikuisille on sentään kalosseja kenkien suojaksi, mutta vaikka kuinka smörjaisin lasten kenkiä, menee niistä aina vesi läpi. No Pentti nyt ei vielä paljoa kävele, mutta kyllä hänkin silti aina hankkii onnistua johonkin kuralätäkköön pyllähtämään.

Kadut alkavat olla tosiaan aika lumettomia, ei taida enää montaa päivää päästä Porissa rekipeleillä kulkemaan.
Yrjönkatu kirkkopuiston kohdalla. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat. Julkaistu Satakunnan Kansassa 1.4.1951