torstai 28. heinäkuuta 2016

Outo viljelykasvi on kuulemma syysrypsi

Kävin muutama viikko sitten Nakkilassa ja ihmettelin maanviljelijä L. Peren komeita keltaisena kukkivia peltoja. En muista, että olisin koskaan ennen sellaisia nähnyt, olivat ne niin komea näky. Silloin en saanut selvyyttä, että mitä ne pellot oikein olivat, mutta tänään oli lehdessä asiasta juttua ja selvisi, että se oli syysrypsiä, jota onkin meillä alettu viljellä vasta sotien jälkeen. Sen korjuu on jo aloitettu, ja vaikka onkin ollut tämmöinen vähän viljelykasveja koetellut kesä, varsinkin pitkä kylmä ja kuiva alkukesä, niin sadosta kuuluu tulevan hyvä. On se hienoa, että tulee joitakin tulevaisuuden kasvilupauksia!

(Satakunnan Kansa 28.7.1951)


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kirsikkahilloa

Meillä kasvaa tässä pihalla kaksi kirsikkapuuta. Ne ovat tietenkin vuokraemännän, Fiinan, puita. Hän on saanut jostain aikanaan pari tainta, kuulemma toinen on Arttulan hapan ja toinen joku Fanal. Fiinasta marjat ovat liian happamia, joten hän on sanonut, että saan niitä vapaasti poimia. Minusta ne ovat kyllä oikein maukkaita ja mehukkaita, kunhan niiden antaa kypsyä kunnolla. Jos vaan ehtii ennen räkättejä. Niitä siellä puissa kyllä riittää, oksat heiluvat ja lehdet ovat kirsikkamehusta tahmeita.  

No mutta joka tapauksessa tänään poimin melkein koolillisen ja aion keittää niistä hilloa, se tulee talvella hyvään tarpeeseen. Reksaamalla marjat saisi tietysti pysymään kauniina ja eheinä ja Fiinalla olisi kyllä Rex-kattila, jota saisi lainaksi, mutta siihen tarvittaisiin rex-purkkeja, eikä minulla sellaisia ole, joten teen ihan tavallista hilloa. Fiina tapaa tehdä syksyllä reksattuja omenoita, ne ovat kyllä sellaista herkkua, ja säilyvät vaikka kuinka pitkään.

Kirsikkahillo
2,5 dl  vettä
1  kg   perattuja kirsikoita
1 kg sokeria

Laita vesi ja sokeri kattilaan ja keitä sokeriliemi ensin siirappimaiseksi. Lisää kirsikat ja keitä vartin verran. Anna vetäytyä hetki ja laita puhtaisiin lasipurkkeihin ja vie kellariin.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Saippuaa ja pyykkiä

Saippua on nykyään niin kallista, että kun tänään onnistuin ostamaan hallista kolme kiloa ihraa, päätin, että nyt kyllä keitän itse saipoota. Mailla, varsinkin Olavin kotona, alettiin uudestaan keittää saipoota sota-aikana, kun saippua meni kortille, eikä se mikään amerikan konsti näytä olevan.  Keitän sitä kyllä vasta ylihuomenna torstaina (14.7.), samalla kun olen varannut pyykkipäivän. Tai no varannut ja varannut, saan silloin Fiinalta, vuokraemännältä, lainaksi pyykki-maijaa. Sillä saan Olavin alusvaatteet pyöriteltyä komeasti puhtaaksi. Laitoin maijan jo purseentumaan, se olikin aika ravistunut, mutta eiköhän se taas pidä vettä parin päivän päästä. Jos kaikki ei lähde maijalla, niin sitten pestään vanhalla kunnon pyykkilaudalla.

Suurpyykin, lakanat ja tuukit yms. kävin jo keittämässä pyykkituvassa.  Onneksi on ollut hyviä säitä, viruttaminen pyykkilautalta oli tällä kertaa oikein mukavaa ja vesi lämmintä. Virittelin pihalle pitkät pyykkinarut. Näytti kauniilta, kun puhdaat lakanat liehuivat leppeässä kesätuulessa.   Nyt ne pitäisi vielä kaulata sileiksi. 


Saippua
3 kg ihraa
1/2 kg lipeää
10 l vettä
n. 400 g suolaa 
Laita lipeä (rakeina) alumiiniastiaan. Kaada päälle vähän vettä. Ole varovainen, suojaa silmät ja kädet, sillä astia kuumenee hetkessä polttavaksi, kun lipeä alkaa kuohua.
Kuumenna vesi-ihra -seos kiehuvaksi. Lisää sen jälkeen lipeäliuosta keitokseen vähän kerrallaan. 
Keitä noin kolme tuntia eli kunnes vesi on lähes kokonaan haihtunut tai liuos suopaantunut.
Lisää suola seokseen vasta keittämisen loppuvaiheessa vähän kerrallaan. Suolan ansiosta keitoksen pinnalle erottautuu varsinainen saippua-aines ja pohjalle laskeutuu suopa. Suolan lisäämisen jälkeen lämpö sammutetaan. 
Saippuamassaan voi halutessaan lisätä esimerkiksi laventeliöljyä, tervaa tai puhdasta pihkaa.
Valmis saippuamassa kaihotaan heti reiälliseen, voipaperilla vuorattuun astiaan jäähtymään. Kun saippua on jäähtynyt pari päivää, se voidaan paloitella.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Heinäkuun lapsilisät

Ah, heinäkuu ja lapsilisät! On se kyllä hieno keksintö, ja meille kuulemma Ruotsista tullut. Niitä alettiin maksaa, kun  Tuula oli jo toisella vuodella, taisi olla loppuvuodesta 1948, mutta hyvä niin ja  ne ovat kyllä tarpeeseen tulleet. Aina sitä jokaisen lapsilisän maksukuukautta  odottaa, kun aina on jotain tarpeita lapsille.

Pentin synnyttyä oli vähän vaikea ymmärtää, että milloin sitä oikein maksetaan, kun toiset lapset saivat lapsilisää jo toisella kuukaudellaan, ja Pentti oli jo neljännellä kuulla, ennen sai sitä. Mutta kun hän oli sattunut syntymään  "väärässä" kuussa.  Vaikka me tietysti veimme Pentin kasteelle nykyaikaiseen tapaan nopeasti, koska lapsilisää aletaan maksaa vasta kastamisen jälkeen. Pappi kertoikin, että nykyään ei kasteelle enää tuoda  käveleviä lapsia, koska jos lasta ei ole kastettu puolivuotiaaseen mennessä, ei hän saa lainkaan lapsilisää! 

Niin siis se lapsilisän maksu. Sitä maksetaan neljännesvuosittain ja aina vuosineljänneksen keskimmäisessä kuussa. Ja jos lapsi on syntynyt vuosineljänneksen viimeisessä kuussa, saa hän lapsilisän jo seuraavan neljänneksen keskimmäisessä kuussa. Mutta jos syntyykin vuosineljänneksen ensimmäisessä kuussa, saa lapsilisää vasta seuraavan vuosineljänneksen keskimmäisessä kuussa. Eli jos syntyy joulukuussa, vaikka ihan viimeinen päivä,  saa lapsilisää jo seuraavassa vuosineljänneksessä eli helmikuussa, mutta jos syntyy tammikuussa, niin vasta toukokuussa. 

Niin että olisihan se hyvä, jos lapsen syntymän pystyisi ajoittamaan niin, että lapsi syntyy aina vuosineljänneksen viimeisessä kuussa eli joko maaliskuussa, kesäkuussa, syyskuussa tai joulukuussa, mutta sitä kun ei voi niin vaan suunnitella, ja siksi se Penttikin ehti neljännelle kuulle. Mutta en minä valita, ei voi olla kuin kiitollinen tästä tavasta.

(Naisten maailma N:o 10 * 1954)