perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ihana juhannussää

Kylläpä meitä suvi hellii tänä juhannuksena, oikein harvinaisen lämmintä ja kaunista, kesää parhaimmillaan! Yyteriin olisi ollut hieno päästä, siellä on George de Godzinsky viihdeorkestereineen ja luvassa on mahtava kokko ja ilotulitus, mutta Kirjurinluoto saa riittää tänä vuonna. Alli on luvannut katsoa ehtoosti Tuulan ja Pentin perään muutaman tunnin, niin pääsen luodolle, jos vain Olavi pääsee töistä ajoissa. Hänen pitäisi päästä illalla yhdeksältä,  mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain isoja hälytyksiä tulee.

Ei ohjelma Kirjurissakaan huono ole. On filmisankari Leo Lähteenmäki, taikuri Solmu Mäkelä, tanssin tahdittajina Sointu-Veikot jne. Niin ja yöuimanäytös Uimalaitoksella klo 22. Ja tietenkin kokko, joka sytytetään klo 23.  

(Satakunnan Kansa 20.6.1951,  21.6.1951, 26.6.1951)



torstai 15. kesäkuuta 2017

Uimakoulut alkavat tänään

Hui olkoon, uimakoulut alkavat tänään, eikä vesi ole vielä edes lämmennyt, kun on ollut niin kylmä alkukesä. Jokiveden lämpö on hyvä kuin 15 astetta, joten onneksi se koulu alkaa kuivaharjoittelulla. 

Uimalaitos alkaa kyllä olla jo paremmat päivänsä nähnyt eikä vesikään enää niin puhdasta ole, vaikka puhtaampaa kuin Raumanjuovassa. Uimalaitos sijaitsi kuulemma ennen Aittaluodon rannassa, mutta kun sellutehdas rakennettiin, se alkoi laskea jätevetensä juuri uimalaitoksen kohdalla ja vesi muuttui uimakelvottomaksi. Jos nyt oikein muistan kuulleeni, niin uimalaitos on siirretty tuohon nykyiselle paikalleeen Kirjurinluodon nokan suojaan 27 vuotta sitten, eli 1924.  Ei ihme, että lahovaurioita joudutaan joka vuosi korjaamaan, hyppytorni natisee liitoksissaan, eikä jäiden lähtökään kohtele uimalaitosta aina niin kauniisti. 

Uudesta urheilukeskuksesta on tietysti puhuttu jo kauan ja myös uudenaikaisen maauima-altaan rakentamisesta. Sen rakentaminen ei taida toteutua ihan lähivuosina, joten taitaa vielä ehtiä Tuulakin uimakouluun vanhalla uimalaitoksella. Onhan vanha uimalaitos tietysti suojaisa ja arvostettu, sitä on jopa sanottu maamme ykkösuimalaksikin.
Kirjurinluodon uimalaitos. Kuva Satakunnan Museon kokoelmat.




.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Taas Tuula näki painajaisia tulipalosta!

Ei olisi pitänyt viedä Tuulaa lauantaina torille katsomaan palokunnan palontorjuntapäivän näytöksiä ! Se oli näköjään Tuulalle vielä liian pelottava, sillä hän on joka yö sen jälkeen nähnyt painajaisia tulesta ja tulipaloista. Onneksi nyt ei enää ole tarvinnut laittaa valkeeta kakluuniin enkä ole ruokaakaan laittanut puuhellalla, jos se tilanne vähän rauhoittuisi.

Aika vähän torilla oli väkeä näytöstä katsomassa, olisikohan ollut pari sataa. Lapsia paljon, kuinkas muuten. Hienosti se oli suunniteltu, palomiehille oli tuotu oikein sängytkin, josta he hälytyksen tullessa olivat 10 sekunnissa pukeissa ja autoissa. Torille oli rakennettu pieni mökki, jonka palokuntalaiset sammuttivat sumusuihkuilla ihan hetkessä. 

Näytöksessä esiteltiin sankoruiskuja. Kyllä sellainen pitäisi hankkia, se on ihan välttämätön alkusammutuksessa. Ollaan siitä jo Olavin kanssa puhuttu ja Olavi lupasi kysellä asiasta tutuilta palokuntalaisilta. Olavihan tietysti poliisina tuntee kaikki Porin palomiehet. 

(Satakunnan Kansa 4.6.1951)

tiistai 23. toukokuuta 2017

On tämä kanssa kevät!

Tämä on kyllä kummallinen kevät, ollaan jo toukokuun lopussa ja täälä satoi eilen rakeita. Niin ja ainakin  Luvialla, Siikaisissa ja Kiikoisissa sateli eilen jopa lunta. Muuten on kyllä ollut kuivaa, niin kuivaa, että maanviljelijät alkavat jo olla huolissaan sadosta, jos ei vettä pian saada. Porissa on kait satanut tähän mennessä koko toukokuun aikana vain 4 mm! Sen kyllä huomaa, kun kadut pölisevät eikä ruoho vielä kunnolla edes viherrä.

Kylmäkin on ollut, vaikka vappu antoi toiveita toisenlaisesta. Silloin oli sentään 16 astetta lämmintä, sen jälkeen ei sellaisia lukemia ole nähty!  Öisin on ollut pakkasta melkein yö, ei kovia pakkasia, mutta sen verran kuitenkin, että maa on ollut aamuisin härmässä. 

(Satakunnan Kansa 22.5.1951, 23.5.1951)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Suomen Tivoli Porissa

Jaahas, yksi kevään merkki näyttää kaupunkiin tulleen, nimittäin tivoli. Eihän sitä voi olla näkemättä, kun mukana on se huikean korkea maailmanpyörä. Niin tai kuulematta, kun surmanajajat autoineen ja moottoripyörineen kiitävät tynnyrissään. 

Kovasti Tuula hinkuu tivoliin menoa, mutta täytyy nyt katsoa. Luulen, että Tuula on vielä liian pieni niihin kaikkiin vemputtimiin, mutta on siellä tietysti se sirkuskin, Sirkus Viking klouneineen ja akrobaatteineen. Niin ja ne kaksi yli 200-kiloista temppuja tekevää karhua. Aika jännittävältä sirkuksesta kuuluva musiikki ainakin kuulostaa, afrikkalaisine tam-tam rumpuineen.

Eniten Tuulalle ja Pentille taitaisi olla katsottavaa Noakin arkissa, jossa kuulemma on vaikka mitä eksoottisia eläimiä, kuten alligaattoreita, apinoita ja pikkukarhuja. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Ihana vappusää

Oi kun tänään on ihana ilma, kyllä nyt tuntuu, että kesä on tulossa. Monella tytöllä oli jo polvisukat ja muutama pikkupoika oli vilahtanut ulos ilman takkia, paitasillaan. Olin vähän ajatellut, että menisimme oikein kahvilaan vapun kunniaksi, mutta kaikki kahvilat olivat niin tupaten täynnä väkeä, että tulimme takaisin kotiin ja keitimme täällä oikein hyvät kahvit. Meillä oli oikein tippaleipiäkin, joita olin ostanut Torikadulta K.B.Laineen kondiittoriliikkeestä. 

Aallon Fiina, vuokraemäntä, muuten kertoi, että se K.B.Laine oli asunut tässä meidän pihassa ennen heitä. Tai siis että Fiina ja hänen ensimmäinen miehensä Viktor Vankka olivat ostaneet tämän tontin toisen puoliskon, siis tuon eteläpuolen, missä Fiina vieläkin asuu, juuri tuolta Laineelta, vuonna 1906. Vankan kuoltua Fiina meni naimisiin poliisi Kalle Aallon kanssa ja he ostivat sitten tämän toisenkin puolen tonttia. Ei se Laine kait omistanut tuota taloa kuin muutaman vuoden, mutta ison remontin se taloon teki.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vappuiskelmiä

Voi, olisipa meillä levysoitin! Sitten ostaisin kyllä heti tuon Henry Theelin uuden levyn "Kuolleet lehdet". Theelillä on niin komea ääni ja tuo kappale, kuulin sen kerran radiosta.  Vaikka eihän näin keväällä pitäisi kuolleista lehdistä haaveilla, mutta siitä tuli jotenkin niin haikean suloinen olo. Saatoin melkein kuvitella itseni kävelemässä Pariisin puistoissa. Nii'in, minä ja Pariisi. Aina sitä unelmoida voi, vaikka en minä kyllä tunne ketään, kuka olisi käynyt ulkomailla, kun en taida tuntea ketään, kuka olisi käynyt edes Helsingissä!  


Satakunnan Kansa 25.4.1951

torstai 13. huhtikuuta 2017

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäiskahvin jakelu alkoi eilen, mutta vasta tänään pääsin ostoksille, kun Pentillä on ollut niin kova nuha ja hän on ollut niin kärttyinen, en ole viitsinyt lähteä. Mutta tänään oli pakko, kun on kiirastorstai ja pääsiäispyhät edessä. Saukkosella kävin, tietenkin, ja ostin minä hiukan suklaatakin pääsiäispäiväksi. 

Ostin minä vähän pääsiäismakkaraakin Satakunnan osuusteurastamon myymälästä Puistonkulmasta. Ensin ajattelin kyllä hakea Reinin makkaratehtaan makkaraa, Reinillä kun on aina niin hauskat mainokset: 
Pääsiäinen juhlavaksi,
päästä haukkaa makkarasta, 
älä säästä. 
Reinin nimi laadun tae, 
myymälästä kysy, hae. 



 (Satakunnan Kansa 21.3.1951, 22.3.1951)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ei takatalvea luvassa

Huh huh, kyllä on jo aikakin, että talven lumipyryjen luvataan olevan lopussa, kyllä tässä aika oikullisia säitä on ollutkin. Ollaan sentään jo huhtikuussa. Nyt on luvattu, että päivälämpötilat pysyisivät jo plussan puolella, vaikka öisin pakkasta vielä onkin.  

Näin kevään korvalla ei enää millään malttaisi odottaa, niin tekisi mieli jo laittaa vähän keväisempää ja kevyempää päälle! Mutta se kyllä kostautuu helposti ja nenä alkaa vuotaa. Näin kyllä apteekissa jonkun uuden laitteen nenän tukkoisuuteen, Nuhalaattorin, jonka pitäisi avata tukkoutunut nenä ja poistaa bakteeritartunta. En ihan ymmärtänyt miten se toimii. Taitaa vaan olla parempi varoa vilustuttamasta itseään, se on paras suoja kevätlenssua vastaan.

(Satakunnan Kansa 8.4.1951)

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Lapsilisän korotuserä

On se hieno keksintö tämä lapsilisä ja tarpeen, aina sitä maksupäivää odottaa. Varsinkin  kun sitä korotettiin tammikuun alusta 750 markasta 900 markkaan kuukaudessa ja  vielä helmikuun alusta 1000 markkaan kuukaudessa lasta kohden. Eli ensimmäiseltä vuosineljännekseltä kokonaista 2900 markkaa!

Silti täytyy silti tarkkaan miettiä, mihin sen rahan laittaa. Tuula tarvitsisi uuden takin, mutta taidan ommella sen kyllä itse. Liisa nimittäin antoi vanhan takkinsa, kun tiesi, että minulla on tuo hyvä, uskollinen singerini. Enkä minä mikään huono ompelijakaan ole.  Se takki oli jo aika kulunut pyllyn kohdalta ja hihan suista jostain kohdista, mutta kyllähän siitä vielä lapselle saa tehtyä hyvän takin ja samasta kankaasta riittää vielä hameeseen. Siinä säästää melkoisesti.  

(Satakunnan Kansa 1.4.1951)


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lumityöt sen kun jatkuvat

Kylläpä talvinen sää jatkuu tänä vuonna pitkään. Eihän nyt tietysti vasta ole kuin maaliskuun loppu, mutta harvemmin sitä ihan näin lumista enää tässä vaiheessa on. Ollaan yritetty autella Fiinaa, vuokraemäntää, lumitöissä, kun hän on sentään jo iällä ja tässä on  jalkakäytävää varmaan viitisenkymmentä metriä molempiin suuntiin, kulmatontilla kun ollaan. Eihän hän sitä pysty yksin tekemään, ja onkin sovittu että Olavi auttaa, kun töiltään ehtii, usein aamuisin ennen töihin lähtöä. Olen minäkin autellut, mutta en vaan pääse kovin aikaisin aamulla lasten takia ulos, ja jalkakäytävien pitäisi olla puhtaina lumesta jo aamuvarhaisella

Kaupungille tällainen luminen talvi tulee kalliiksi, kun aurausautoja täytyy pitää edelleen  liikkeessä. 50 miestä on kaupungin palkkalistoilla lumitöissä,  eikä sekään määrä tunnu tällaisena talvena mihinkään riittävän.  Kevään tullen miehet siirtyvät sitten muihin töihin.

(Satakunnan Kansa 25.3.1951)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Näin Tauno Palon ilmielävänä!!!

Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus! Näin tänään Tauno Palon, ihan ilmielävänä, kaupungilla. Tiesinhän minä tietysti, että Porissa on teatteripäivät, eihän sitä ole voinut olla huomaamatta, mutta ei minulle silti tullut edes mieleen, että itse Tauno Palo tulisi vastaan. Ja vielä yhdessä Tarmo Mannin, Matti Raninin ja Ritva Arvelon kanssa. Kyllä Tauno Palo on sitten charmikas mies, luonnossakin, ei 
vain elokuvissa, melkein vain paranee vanhetessaan; taitaa olla jo yli 40-vuotias. 

Tauno Palo oli täällä tietenkin Kansallisteatterin mukana, sillä heillä on tänään uuden kotimaisen uutuusnäytelmän Verisynti esitys. Aika synkkä nimi, mutta olisihan se ollut hienoa nähdä tähdet teatterin lavalla.

(Satakunnan Kansa 21.3.1951, 22.3.1951)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koiravaljakkoajelulla

Näin eilen torilla Ekluntin Mirkun ja tuli puheeksi, että Porin Palveluskoiraharrastajat ovat järjestäneet torilla koiravaljakkoajeluita lapsille jo muutamana sunnuntaina. Se kuulosti niin hauskalta, varsinkin kun Tuula tykkää niin kovasti koirista. Niinpä mekin lähdimme lasten kanssa tänään torille. Emmekä tosiaan olleet ainoita, aikamoinen jono oli muitakin halukkaita. Onneksi lapset olivat niin innoissaan ja jännittyneitä, ettei jonottaminen yhtään haitannut. Pentille tosin riitti jo koirien näkeminen ja hän heilutteli käsiään ja suorastaan kiljui riemusta aina, kun valjakko tuli lähelle. 

Lopun iltaa lapset sitten puhuivatkin vain koirista. Tai no Pentillä ei nyt oikein vielä voi puheesta puhua, mutta kyllä hän minusta ihan selvästi yritti sanoa hau hau!

(Satakunnan Kansa 17.3.1951)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kevään muotia

Eihän tällainen pienten lasten kotiäiti pysty juurikaan muotia seuraamaan, joten onpa kiva, että kerrotaan, että Pariisin muotikuninkaat eivät tänä vuonna uudista muotia, ainakaan paljoa. Hameet saavat tänä vuonna olla samanpituisia kuin nytkin eli kaksi tuumaa polven alapuolelle. Tosin hameiden tulisi olla hiukan suorempia.  Se on helposti tehty, kun minulla on tuo mainio Singerini, sillä saa vanhat hameet helpolla muodistettua.


Luotettava Singerini vuosimallia 1937. Olavin kalsongit odottavat paikkaamista.


Niin ja on kuulemma toinenkin pieni uudistus, eli että hiusten tulee tänä vuonna olla  hiukan pitemmät. Se nyt on ainakin helppo järjestää!

(Satakunnan Kansa 10.3.1951)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kylmä ja vähäsateinen helmikuu takana

Aika kylmä oli päättynyt helmikuu eikä paljon satanutkaan, mutta onneksi lumi pysyi maassa. Sitä on ollut koko kuun sellaiset parikymmentä senttiä, ja Tuula onkin ahkerasti harjoitellut hiihtämistä jouluna saamillaan suksilla.  Hyvin hän on siinä kehittynyt ja kiertää jo komeasti Hevostorin ympäri.  

Vaikka aika kylmää on ollut, niin ei lämpötila sentään kertaakaan ole laskenut ihan 30 asteeseen, 27 taisi olla kylmin pakkasluku. Uuneja on kyllä saanut ahkerasti lämmittää, ison kamarinkin uunia kylmimpinä päivinä joka päivä. Normaalisti on riittänyt, että lämmittää siellä joka toinen tai kolmas päivä, kun siellä ei paljon oleskella. Makuukamarin uunissa olen polttanut pienen pesällisen joka päivä. Että klapeja on nyt saanut kannella, vaikka kyllähän Olavi on useimpina päivinä tuonut niitä valmiiksi kuistille saakka.

(Satakunnan Kansa 3.3.1951)

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mikonkadun ja Katariinankadun kulma

Käytiin tänään kävelyllä Mikonkatua pitkin vesitornille päin, kun lehdessä oli eilen juttu kahdestakin uudesta kerrostalosta, jotka ovat valmistumassa Katariinankadun kulmaan. Tuntuu, että menin siitä ihan vastikään ohi ja silloin tontilla oli vielä vanhoja puutaloja, mutta ne on kuulemma purettu viime kesänä. En minä nyt tiedä, olivatko ne puutalot niin heikkokuntoisia ja rähjäisiä kuin mitä lehdessä väitettiin, mutta toki vanhanaikaisia. Kaipa nämä uudet, nykyaikaiset kerrostalot ovat mukavampia asua, vaikka eivät ne minusta erityisemmin Porin kaupunkikuvaa paranna, ne ovat niin kovin suoraviivaisia.

Satakunnan Kansa 25.2.1951
 Mikonkadun puolelle numeroon 28 on siis valmistumaisillaan Ahde Oy:n 4-kerroksinen talo. Tai no sinne on muutettu jo tämän kuun alussa, joten melkein valmis se on, jotain vähäisiä putkitöitä ja saunan lopputöitä lukuunottamatta.
Johtaja V.Limnellinkin 3-kerroksinen talo samalla tontilla Katariinankadun kulmassa on melkein valmis, vain parin päivän putkitöitä vaille, mutta kun putkimiehet ovat lakossa, ei taloon vielä ole päästy muuttamaan. 

 

torstai 16. helmikuuta 2017

Tapaturmantorjuntatyötä Porin ammattikouluihin

Onpa hienoa, että tapaturmantorjuntatyöhön on alettu panostaa, sekä tapaturmien ehkäisyssä että nyt ensimmäistä kertaa Suomessa Porin ammattikouluissa järjestettävien ensiapukurssien avulla. Onhan se ihan kauhea näky, minkälaisilla epävarmoilla telineillä miehet työmailla seikkailevat. Ihan välillä sydänalasta ottaa miesten uhkarohkeus, kun he ilmeisestä putoamisvaarasta välittämättä hyppivät vajavaisilla tällinkeillä. Ja varsinkin nuoret miehet joutuvat usein tapaturmiin. Osasyy on tietenkin kokemattomuus, mutta kyllä varmaan myös nuorille miehille tyypillinen näyttäminen.

Aina sanotaan, että suomalainen mies on rohkea ja vaaroja pelkäämätön, mutta Porin Konepajan huoltopäällikkö Lauri Parvinen  on kuulemma sanonut, että hänestä kyse ei ole pelkäämättömyydestä vaan tyhmänrohkeudesta. Vaarat kyllä tiedetään, mutta varovaisuutta tärkeämpää on tovereiden ihailu. Siksi tehdään sellaisia asioita, joiden tiedetään kyllä olevan vaarallisia, mutta joissa onnistuminen nostaisi arvostusta.

Ollaan siinä sentään menty jo paljon eteenpäin. Ainakin työkoneiden aiheuttamat tapaturmat ovat jo alkaneet vähentyä, mutta silmätapaturmia sattuu kyllä edelleen ihan liikaa.   

Satakunnan Kansa 16.2.1951
 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Torikatu 9:ssä harjannosajaiset

Kävin eilen ostoksille Satakunnan Osuuskaupassa, Torikadulla. Siinä uudessa, osuuskaupan viereen rakennettavassa Osuuskassan uudessa toimitalossa oli harjannostajaiset. Aika nopeasti talo siihen on noussut, ollaan usein kävelty siitä ohi. Perustuksetkin kaivettiin ihan hujauksessa, vaikka kuopasta taisi tulla syvimmillään viitisen metriä, mutta kaivamisessa käytettiinkin nykyaikaa, kaivinkonetta! 

Kuusikerroksiseen taloon tulee Osuuskassan toimitilat, mutta pihasiipeen, kadun puolella on neljä vuokrattavaa liikehuoneistoa. Asuinhuoneistoja tulee yli 90 kpl, joista pienimmät ovat 23 neliön yksiöasuntoja.
 
Olisihan uusi asunto varmaan hieno ja onhan siellä sitten kaikki mukavuudet, sisävessa ja kylpyhuone ja lämmin vesi ja vaikka mitä. Mutta en minä tiedä, vaikka tällaisia vanhoja puutaloja aina moititaan kylmiksi ja epämukaviksi, niin kyllä ainakin tämä meidän koti on mukava ja lämmin. Näin talvella ulkohuusiin meno ei tietenkään ole aina niin mukavaa, mutta kyllähän näihin vanhoihinkin taloihin nykyään tehdään jo vesiklosetteja. Enkä minä taitaisi osata kerrostalossa edes asua, naapureita ala- ja yläpuolella ja sivuilla. 

(Satakunnan Kansa 11.2.1951)

lauantai 4. helmikuuta 2017

130 000 ihmistä seuraamassa marsalkan surusaattoa

Ohhoh. Kuuntelin radiosta, kuten varmaan suuri osa muistakin suomalaisista,  lähetystä Mannerheimin hautajaisista. Siellä oli aivan valtava määrä ihmisiä kaduilla, kahviloissa, ikkunoissa ja jopa talojen, kuten Postitalon, katolla seuraamassa surumarssia. Jopa 100 000 henkeä sanottiin, ja vielä lisäksi 30 000 Hietaniemen hautausmaalla. Mahdoton väkimäärä, vissiin kolme kertaa niin paljon kuin mitä Porissa on edes asukkaita. Niin ja jostain kuulin, että tuo määrä tarkoittaisi noin puolta Helsingin väkiluvusta, mutta tietysti siellä oli varmaan paljon muitakin kuin helsinkiläisiä. Mutta kuitenkin, hurja ihmispaljous.

Mannerheimin suuresta arvostuksesta kertoo paitsi surevan yleisön lukumäärä, se, kuinka suri joukko vieraiden valtioiden edustajia oli paikalla. No, Neuvostoliitto ja muut itäisen ryhmittymän maat sen sijaan kuulemma suhtautuivat marsalkan poismenoon "jäätävällä vaitiololla".  

Tottakai Porissakin järjestettiin Mannerheimin kunniaksi juhlajumalanpalvelus seppeleenlaskuineen sankarihaudoille.

 (Satakunnan Kansa 5.2.1951, 6.2.1951, Yle Elävä arkisto)

tiistai 31. tammikuuta 2017

Mannerheim haetaan erikoiskoneella Sveitsistä

Mannerheimia on lähdetty noutamaan Sveitsistä omalla erikoiskoneella. No tietysti eihän sitä arkkua muuten kuin lentokoneella voida tuoda. Niin suuri ja arvostettu mies Mannerheim on muuallakin maailmassa, no tietysti entinen valtionpäämies, että Sveitsissä hänet saatetaan matkaan sotilaallisin kunnianosoituksin. 

Lentokone taitaa olla näillä hetkillä, klo 11,  lähdössä Genevestä, ja se laskeutuu Malmöön klo 15 ja yöpyy siellä. Helsinkiin kone lähtee huomisaamuna klo 9. Sen pitäisi olla Helsingissä klo 14, josta se viedään Suurkirkkoon. Siellä on sitten yleisöllä mahdollisuus käydä jättämässä hänelle viimeinen tervehdys ylihuomenna ja sitä seuraavana päivänä. Siunaus on 4.2.

(Satakunnan Kansa 31.1.1951)

perjantai 27. tammikuuta 2017

Mannerheim kuollut

Laitoin äsken radion päälle kuunnellakseen iltauutiset ja voi ei, Mannerheim on nyt kuollut. Oli kuollut jo aamuyöstä puoli yhden aikaan, mutta enhän minä päivisin radiota ehdi kuunnella ja Olavi on ollut töissä ja kun lapset ovat kipeinä, en ole pihallakaan käynyt. Suru-uutinen, vaikka kyllä odotettavissa, tuntuu silti pahalta, kuin joku läheinen olisi kuollut. 

(Satakunnan Kansa 28.1.1951)

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Voi kamala, Mannerheim huonossa kunnossa

Voi kamalaa, lehdessä oli tänään, että marsalkka Mannerheimin tila on huonontunut ja hänet on leikattu siellä Sveitsissä, missä hän nykyään asuu. Joku Lausanne se paikan nimi oli. No mutta kuitenkin, vaikka ikäähän hänellä tietysti jo on, niin tuntuu pahalta. 

Meilläkin on seinällä Mannerheimin kuva. Ei sitä täällä viidennessä osassa kaikki niin hyvillä katso, valkoista marsalkkaa, mutta meidän Olavi, sodan käynyt mies, pitää Mannerheimia suuressa arvossa. Siellä se on seinällä mummun ja tuffan häämuistotaulun vieressä.


















(Satakunnan Kansa 25.1.1951)

perjantai 13. tammikuuta 2017

No jopas - tikkutehtaalaiset keräävät viinakortteja takaisin

No onpas uutinen: Porissa ovat tikkutehtaan työläiset alkaneet oma-aloitteisesti keräämään viinakortteja pois ja aikovat luovuttaa ne Alkoholiliikkeelle takaisin. 

Jaa mutta ei kyseessä olekaan mikään raittiuskampanja vaan vastalause viinan hintojen kohoamisesta! Totta tietysti on, että kaikkien hintojen kohotessa myös alkholijuomien hinnat ovat nousseet, mutta vaikuttaako tällainen protesti sitten hintoihin? Mutta olisihan siitä tietysti hyötyäkin, jos protesti samalla vaikuttaisi alkoholijuomien käyttöön. Olavi on tietysti kertonut, kuinka hurjaa meno on lauantaisin. Mutta ei sitä aina tarvitse edes odottaa Olavin kertomuksia, kyllä sen itsekin näkee ja kuulee, kun kerran putka on tuossa ihan melkein kulman takana.

(Satakunnan Kansa 13.1.1951)  

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Maila Talvio kuollut

Jaaha. Maila Talvio on kuollut eilen, 7. tammikuuta. En minä häntä tietenkään itse tuntenut ja iällähän hän jo oli, olisi tänä vuonna täyttänyt 80 vuotta, mutta niin paljon hänestä on puhuttu, kirjoitettu ja radiosta kuullut, että tuntuu melkein kuin joku tuttu olisi kuollut. Meikäläiselle Talvion kirjallinen tai muu kulttuurinen toiminta ei ole niinkään merkinnyt, vaan se valtava työ, jonka Maila Talvio on tehnyt Satalinnan keuhkotautiparantolan perustamiseksi. Hän kuulemma vieraili siellä vielä joulun alla, joten kovin huonossa kunnossa hän ei varmaan ollut. Mutta tulppa vei nopeasti. 

Minulle oli yllätys, ettei Maila Talvio ollutkaan satakuntalainen, niin voimakkaasti hän on esiintynyt satakuntalaisuuden puolesta. Satakuntalaisuus onkin häneen juurtunut sitä kautta, että hänen miehensä, professori Juuse Mikkola, oli Helsingin satakuntalaisen osakunnan inspehtori.
Satakunnan Kansa 8.1.1951

tiistai 3. tammikuuta 2017

Merikarvialla ja Pomarkussa tulvii

Tänään oli lehdessä kuvia Olavin kotikulmilta Merikarvialta, ja niissä tuttuja miehiä. Aika hurjalta näyttää.


Satakunnan Kansa 3.1.1951

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusi vuosi 1951 alkoi

Uusi vuosi, vuosi 1951, huh huh. Tänä vuonna täytän jo 25 vuotta. Naimisissa, onneksi, ei tarvitse maksaa vanhanpiian veroa, ja kaksi lasta. Kotirouva. No se kuulostaa vähän turhan hienolta, mutta tämä meidän sukunimi on hankala. Jos olisikin vaikka Lahtinen, niin varmaan sanottais Lahtiskaksi. Mutta Korsman eli Korsmanska, se ei oikein istu. 

Niin, kotirouva, ainakin vielä. Olavin poliisin-palkka ei ole  häävi, mutta kun tiukasti huushollaa, niin toimeen tullaan. Olen minä takaisin töihin menoakin miettinyt, vaikka puuvillatehtaalle, niin kuin Tuulan synnyttyä. Hänethän vein pelastusarmeijan seimeen kuukauden ikäisenä, niin kuin moni muukin. Toiset äidit ovat olleet onnekkaita ja saaneet jonkun sukulaislikan lapsenlikaksi. Harvalla äidillä on nykyään mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Mutta minä olen nyt Pentin synnyttyä ainakin vielä toistaiseksi kotona. Olavi kun ei oikein tykkää, että menisin töihin näin pian,  kun on kaksi lasta.  Mutta kyllä aina välillä, ainakin näin joulun jälkeen, tekee tiukkaa.