sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mikonkadun ja Katariinankadun kulma

Käytiin tänään kävelyllä Mikonkatua pitkin vesitornille päin, kun lehdessä oli eilen juttu kahdestakin uudesta kerrostalosta, jotka ovat valmistumassa Katariinankadun kulmaan. Tuntuu, että menin siitä ihan vastikään ohi ja silloin tontilla oli vielä vanhoja puutaloja, mutta ne on kuulemma purettu viime kesänä. En minä nyt tiedä, olivatko ne puutalot niin heikkokuntoisia ja rähjäisiä kuin mitä lehdessä väitettiin, mutta toki vanhanaikaisia. Kaipa nämä uudet, nykyaikaiset kerrostalot ovat mukavampia asua, vaikka eivät ne minusta erityisemmin Porin kaupunkikuvaa paranna, ne ovat niin kovin suoraviivaisia.

Satakunnan Kansa 25.2.1951
 Mikonkadun puolelle numeroon 28 on siis valmistumaisillaan Ahde Oy:n 4-kerroksinen talo. Tai no sinne on muutettu jo tämän kuun alussa, joten melkein valmis se on, jotain vähäisiä putkitöitä ja saunan lopputöitä lukuunottamatta.
Johtaja V.Limnellinkin 3-kerroksinen talo samalla tontilla Katariinankadun kulmassa on melkein valmis, vain parin päivän putkitöitä vaille, mutta kun putkimiehet ovat lakossa, ei taloon vielä ole päästy muuttamaan. 

 

torstai 16. helmikuuta 2017

Tapaturmantorjuntatyötä Porin ammattikouluihin

Onpa hienoa, että tapaturmantorjuntatyöhön on alettu panostaa, sekä tapaturmien ehkäisyssä että nyt ensimmäistä kertaa Suomessa Porin ammattikouluissa järjestettävien ensiapukurssien avulla. Onhan se ihan kauhea näky, minkälaisilla epävarmoilla telineillä miehet työmailla seikkailevat. Ihan välillä sydänalasta ottaa miesten uhkarohkeus, kun he ilmeisestä putoamisvaarasta välittämättä hyppivät vajavaisilla tällinkeillä. Ja varsinkin nuoret miehet joutuvat usein tapaturmiin. Osasyy on tietenkin kokemattomuus, mutta kyllä varmaan myös nuorille miehille tyypillinen näyttäminen.

Aina sanotaan, että suomalainen mies on rohkea ja vaaroja pelkäämätön, mutta Porin Konepajan huoltopäällikkö Lauri Parvinen  on kuulemma sanonut, että hänestä kyse ei ole pelkäämättömyydestä vaan tyhmänrohkeudesta. Vaarat kyllä tiedetään, mutta varovaisuutta tärkeämpää on tovereiden ihailu. Siksi tehdään sellaisia asioita, joiden tiedetään kyllä olevan vaarallisia, mutta joissa onnistuminen nostaisi arvostusta.

Ollaan siinä sentään menty jo paljon eteenpäin. Ainakin työkoneiden aiheuttamat tapaturmat ovat jo alkaneet vähentyä, mutta silmätapaturmia sattuu kyllä edelleen ihan liikaa.   

Satakunnan Kansa 16.2.1951
 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Torikatu 9:ssä harjannosajaiset

Kävin eilen ostoksille Satakunnan Osuuskaupassa, Torikadulla. Siinä uudessa, osuuskaupan viereen rakennettavassa Osuuskassan uudessa toimitalossa oli harjannostajaiset. Aika nopeasti talo siihen on noussut, ollaan usein kävelty siitä ohi. Perustuksetkin kaivettiin ihan hujauksessa, vaikka kuopasta taisi tulla syvimmillään viitisen metriä, mutta kaivamisessa käytettiinkin nykyaikaa, kaivinkonetta! 

Kuusikerroksiseen taloon tulee Osuuskassan toimitilat, mutta pihasiipeen, kadun puolella on neljä vuokrattavaa liikehuoneistoa. Asuinhuoneistoja tulee yli 90 kpl, joista pienimmät ovat 23 neliön yksiöasuntoja.
 
Olisihan uusi asunto varmaan hieno ja onhan siellä sitten kaikki mukavuudet, sisävessa ja kylpyhuone ja lämmin vesi ja vaikka mitä. Mutta en minä tiedä, vaikka tällaisia vanhoja puutaloja aina moititaan kylmiksi ja epämukaviksi, niin kyllä ainakin tämä meidän koti on mukava ja lämmin. Näin talvella ulkohuusiin meno ei tietenkään ole aina niin mukavaa, mutta kyllähän näihin vanhoihinkin taloihin nykyään tehdään jo vesiklosetteja. Enkä minä taitaisi osata kerrostalossa edes asua, naapureita ala- ja yläpuolella ja sivuilla. 

(Satakunnan Kansa 11.2.1951)

lauantai 4. helmikuuta 2017

130 000 ihmistä seuraamassa marsalkan surusaattoa

Ohhoh. Kuuntelin radiosta, kuten varmaan suuri osa muistakin suomalaisista,  lähetystä Mannerheimin hautajaisista. Siellä oli aivan valtava määrä ihmisiä kaduilla, kahviloissa, ikkunoissa ja jopa talojen, kuten Postitalon, katolla seuraamassa surumarssia. Jopa 100 000 henkeä sanottiin, ja vielä lisäksi 30 000 Hietaniemen hautausmaalla. Mahdoton väkimäärä, vissiin kolme kertaa niin paljon kuin mitä Porissa on edes asukkaita. Niin ja jostain kuulin, että tuo määrä tarkoittaisi noin puolta Helsingin väkiluvusta, mutta tietysti siellä oli varmaan paljon muitakin kuin helsinkiläisiä. Mutta kuitenkin, hurja ihmispaljous.

Mannerheimin suuresta arvostuksesta kertoo paitsi surevan yleisön lukumäärä, se, kuinka suri joukko vieraiden valtioiden edustajia oli paikalla. No, Neuvostoliitto ja muut itäisen ryhmittymän maat sen sijaan kuulemma suhtautuivat marsalkan poismenoon "jäätävällä vaitiololla".  

Tottakai Porissakin järjestettiin Mannerheimin kunniaksi juhlajumalanpalvelus seppeleenlaskuineen sankarihaudoille.

 (Satakunnan Kansa 5.2.1951, 6.2.1951, Yle Elävä arkisto)